Melontakauden aloitus merellä

Kesä on jo pitkällä, mutta kajakki maissa. Vihdoin tuli lähdettyä merelle melomaan pariksi päiväksi. Kokeilin saada kalaakin. Ahven aina mielessä. Sain kalan, kyljestä kiinni olevan kolmipiikin joka oli kohoakin pienempi! Kuvan siitä löydät twitteristä tai http://twitpic.com/9pya8h Lisäilen reissuilla kännykkäkuvia twitteriin jotka löydät sivun yläreunasta oikealta.
Puukeittimellä makkaran paistoa ja kaljatölkissä haudutettua mustikkateetä. Yö mukavasti ilman majoitetta hiekkarannalla kunnes kova tuuli pakottaa tekemään suojaa. Ison kiven viereen ja kajakki toiselle sivulle. Kaikesta muusta tavarasta ja narusta tuulensuoja päätyyn. Sinne kelpasivat neopreeni vaatteet, merikortti, liivit, aukkari yms. muu levymäinen minkä saa sidottua kiinni. Toimi hyvin eikä tuuli puhaltanut makuupussista enää läpi. Aamuyöllä aurinko alkoi jo haittaamaan sekä muutama hyttynenkin ilmestyi paikalle. Pää makuupussin sisälle ja unta kaaliin! Makuupussina minulla oli liian iso marmotin wave 0 kuitupussi, melkeimpä täydellistä kun voi kääriytyä kokonaan sen sisälle kiristämättä huppua. Nousin kahden aikaan päivällä...
Lähtiessä takaisin kajakkivajalle tuuli kääntyi sivumyötäisestä vastatuuleksi ja alkoi satamaan vettä. Sellainen reissu se!

(testailen blogin päivitystä sähköpostilla, joten jos näyttää oudolle niin elämä on...)

Hampurilaisia ja ukkosta

Tapiola, kello 18.00. Pyörän renkaissa riittävästi ilmaa ja tankolaukussa muutama iltaolut. Ruokatarvikkeet on jo mennyt etukäteen määränpäähän Hynkälammelle. Poljen ja poljen yhä lujempaa. Tapiolan ja Kauniaisten välillä pyörätie on aika kuoppainen ja pelkään bilteman pyörän kestävyyttä. Suurimmissa kuopissa hidastan reilusti kunnes tulee outo fiilis, haiseepa kumman voimakkaasti oluelle... Tankolaukussa ollut sixpäkki ei kestänyt. Yksi tölkki meni poikki muutaman sentin leveydeltä! No, tuo villabuffi joka oli pehmikkeenä saa pienimoisen pesun illalla. Näköjään ortliebin tankolaukku pitää vettä koska puoli litraa olutta laukun pohjalla kulki mukavasti perille asti.

Laukku pesty ja nyt se toimii kylmälaukkuna!

Retki alkoi vähäsen heikosti kaljan hajottua, mutta helposti laukun sai putsattua varsinkin kun sitä ei tarvinnut tehdä itse (kiitos A). Kylmää vettä laukkuun niin hölskyneet kaljat kylmettyy mukavasti ennen ruokaa. Menin Tapiolasta Kauniaisten kautta Jorvin sairaalan vierestä kohti Kellonummen hautausmaata ja sieltä hiekkateitä Hynkälammelle. Fillarilla menee noin tunti matkoihin.

Tahnaa...

Tapiolan mäkkäri lopetti sokoksen remontin yhteydessä ja lounasruokailijan mielessä pyörii juustoburgeri. Hep, syödään hampurilaisia illalla! Yllä olevassa kuvassa jauhelihaa 600g. sekoitettuna oheisaineisiin. 2 kananmunaa, sipuli, korppujauhoja... ööö sopivasti, chiliä, valkosipulia ja jauhelihamaustetta. Kannattaa antaa seoksen seistä noin tunnin ennen paistamista. Silloin se pysyy paremmin kasassa pannulla. Pannuna nuotiopannu mallia opa ja loraus öljyä. Paistovaiheesta ei ole kuvia, mutta samalta se näyttää kuin kotonakin tehty jauhelihapihvi.

Valmis burgeri.

Valmiiseen hampurilaiseen sämpylän ja pihvin lisäksi on lisätty ketsuppia, chilimajoneesia, suolakurkkua, tomaattia ja aivan uskomattoman outo unohdus. Ei juustoa! Hyvältä maistui ja sen jälkeen muistin lisätä juustoviipaleet seuraaviin burgereihin. Miten voi unohtaa juuston...

Kylmä nuotiopaikka. Hynkälampi.

Hynkälammen nuotiopaikka on siisti ja kiva paikka valmistaa ruokaa, mutta nuotio ei lämmitä kovin montaa retkeilijää. Kaksi henkeä lämmittelemään on ihan maksimi joten jos olet täällä talvella niin varaudu kylmään oloon. Tulisija lämmittää vain yhteen suuntaan eli katoksen taakse ja tulisijan reunat ovat kylmät vaikka tulia pitäisi yllä muutaman päivän. Ruoan tekeminen on helppoa ja siihen paikka toimii oikein hyvin.

Makkarat tulilla.

Hampurilaisia tuli syötyä tosi monta, mutta nälkä yllättää silti kesken yön. Makkarat tulille ja odottelemaan. Jauhomakkarat syötiin ensimmäisenä ja lihaisimmat jäi syömättä. Jokin mättää tässä järjestyksessä...

Yö riippumatossa nuotion lämmössä.

Neljä henkeä ja kaikki nukkui yksin omissa majoissaan. Kaksi riippumatoissa, yksi teltassa ja itse tarpin alla. Kevään ensimmäinen ukkonen jyrähteli. Kännykästä katsottuna ukkonen oli silti kaukana meren päällä.

Oma koti.

Itse nukuin omatekoisen silnylon tarpin alla todella hyvin. Yöllä oli niin lämmintä, että jouduin ottamaan vaatetta pois vaikka aluksi pelkäsin palelevani yöllä.

Aamulla noin 11 aikoihin heräilimme aamupalan tekoon ja lähdimme kohti kotia pyörillä. Aamusta satoi vettä jonkin verran ja lämpötila pysytteli liian korkealla kuoritakille. Onneksi sade loppui ja kotimatka sujui mukavasti t-paita päällä aurinkoisessa kelissä.

Kylmä, toivon täriseväni...

Taas Nuuksiossa. Tällä kertaa bussilla 28 Leppävaarasta Siikajärvelle opiston pihaan. Bussin 28 molemmilta päätepysäkeiltä joko Siikajärven pohjoispäästä tai Siikarannan opistolta lähtee hyväkulkuinen ja selkeä polku kohti Holma-Saarijärveä johon on noin kolmen kilometrin matka. Molemmat reitit vievät osittain kallioisen ja metsäisen maaston kautta perille. Reitti johon polku liittyy on nimeltään "korpinkierros" ja on pituudeltaan 7,5 kilometriä. Reitin pohjoispää koukkaisee Nuuksionpään läheltä. Reitin varrelle osuu neljä nuotiopaikka ja jos muutaman sadan metrin kiertää lisää nuotiopaikat kasvaa kuuteen kappaleeseen joista Mustalammen nuotiopaikat Haukkalammen lähettyvillä ei vaadi suunnistusta riippuen mistä tulee ja sopii vaikka lapsiperheille. Katso Nuuksion kartasta tarkemmin.

Holma-Saarijärven pohjoinen tulipaikka. Taustalla näkyy saaren tulipaikka.

Kävelimme Holma-Saarijärven rantaan. Saaressa olevassa tulipaikassa oli selvästi isompi partioporukka. Saaren sillan kupeessa on myös pieni hirsilaavu. Emme käyneet katsomassa olisiko laavu vapaana. Vastarannan tulipaikka vaikutti tyhjälle järven toiselta puolelta joten sinne siis. 

Ilta ja puoli yötä meni mukavasti tulilla istuen ja jutellen. Nuotiopaikan puuvaja on aivan täynnä hyvälaatuista kuivaa puuta. Paikalta löytyy myös kirves ja saha, mutta metrihalot on halkaistu vähintään kertaalleen joten pelkkä sahan käyttö riittää kunhan tulen saa syttymään.

Perinteisempi reppu. Savotta 123.

Saaressa oli sitten isompi nuotio...

Itse tärinään jota toivoin... Lämmin makuupussi, tai oikeastaan kaikki makuupussit on kotona ja mukana on villahuopa yötä varten. Illalla nuotion äärellä villahuopaan kääriytyminen ja sen eristävyydestä nauttiminen lämmitti niin kehoa kuin mieltäkin, mutta siinä nukkuminen..

Makuualustana saksittu thermarestin ridgerest olkapäästä polveen, jalkojen alla reppu, kasa kuivapusseja sekä muovitettu kartta. Kevyempää nääs! Huopa itseni alla, jalkojen päälle käärittynä kahteen kerrokseen. Yläruumiiseen huovan sai kahteen kerrokseen, mutta ei pysynyt kuin hetken ja toinen kerros valui alas. Koko paketin ympärille käärin eurokankaan "untuvakankaan" joka on täyttä puuvillaa noin 70g/m2 sekä on todella tiukkaan kudottu. Ilmavirta ei mene läpi, tai ei mene läpi liikaa. Kangas on niin pitkä, että sain käärittyä myös pääni kankaan sisälle hengittäen kankaan läpi. Poikkeuksellisesti nenä ei jäätynyt noin 3-5 asteen lämpötilassa tarpin alla. Nukahdan, herään, nukahdan, herään... En usko nukkuneeni yli tuntia yhtämittaa kylmyyden takia. Koko kroppa jäässä niin varpaat kuin yläruumiskin. Sormetkin kylmettyi huovan ja kankaan välillä vaikka devoldin alusasun hyvät hihat suojasivatkin käsiä. Osan yöstä nukuin kädet pakaroiden alla. Pienikin liikahdus niin kylmät väreet lävistävät koko kropan varpaista alkaen. Yritän jännittää kaikkia lihaksia muutaman kymmenen toiston sarjoissa tunnin välein. Tunnen kuinka veri kiertää. Yritän saada tärinän aikaiseksi koska sehän tuo lämpöä, mutta ei onnistu. Tärinä kestää muutaman sekunnin ja lakkaa. Väsymys ja laiskuus estää pienen juoksulenkin. Järki ja kokemus sanoo tärinän olevan haluttu asia, mutta.... Onneksi aurinko nousee ja on pilvetöntä. 

Vihdoin noustessa ylös noin 12 aikoihin on vieläkin kylmä. On tosi kylmä vaikka aurinko paistaa kohti. Säätiedotus kertoi lämmön olevan alimmillaan 6 aikoihin noin 3 astetta ja 12 aikoihin jo huomattavasti lämpimämpi 10 asteen hujakoilla.

Verhoon vuorattu retkeilijä.

Huovan paksuus ei ole kovinkaan paksu...

Huovan ja kankaan lisäksi päällä oli:

Villaboxerit

Villakalsarit 220g/m2

Lundhags ahke housut

Paksut vaellus sukat

Icebreaker t-paita

Devoldin expedition huppari 

Anorakki

Pipo

No, yö oli todella kylmä ja tällä setillä yöpyminen olisi oikeasti mukavaakin jos olisi tulet kyljessä lämmittämässä. Ensi kerralla makuupussi tai toivottavasti sama setti tulilla yöpyen! 

Aamu(päivä)kahvit tulilla seuraten koko ajan lisääntyvää ulkoilijamäärää jota alkaa olemaan jo kymmenittäin paikalla.

Holma-Saarijärven itäpää.

Jatkoimme suoraan itään kohti Mustalampea. Mustalammen nuotiopaikoilla on niin paljon väkeä ettei enää voi erottaa kuka kuuluu mihinkin porukkaan. Äkkiä ohi kohti Punarinnankierrosta joka jää meidän osalta vain oikaisuksi.

Valklampi Mustalammesta itään seuraava järvi.

Punarinnankierros kiertää takaisin Haukkalammelle, mutta uutta reittiä on tulossa! Käsitykseni mukaan rakenteilla olevaan Nuuksiokeskukseen rakennetaan reittiä Haukkalammelta lähtien. Nyt (13.5.2012) uusi reitti menee tästä kohti länttä seuraten kartan polkua. Polku on päällystetty hiekalla eikä siltä voi eksyä. Polku liittyy Punarinnakierrokseen tässä. Bussilla tultaessa Haukkalammelle uusi polku auttaa aikalailla, ei tarvitse kävellä tien reunaa kovinkaan paljoa sekä Haukkalammen voi kiertää etelän kautta jos on tarkoitus mennä siitä ohi. Yksi ylläri silti osuu reitille...

Itse laskin 321 askelta, mutta menin sekaisin monessa kohtaa. Montako sinä saat?

Grammarin aakkoset -H

Hexamiini eli kuiva polttoaine. Tunnetuin valmistaja on varmasti esbit. Esbittejä löytyy muutamassa koossa, mutta Suomessa lähinnä 4 gramman paloina. Nykypäivänä esbit paloja ei kauheasti näy retkeilijöillä käytössä vaikka jossain tapauksissa ne on todella käteviä. Jos esbit ei ole tuttu niin kuvittele nuotion sytytyspalaa joka on kooltaan tulitikkuaskista puolen sentin viipale. Esbit valmistaa poltinta/kattilankannaketta joka on turhan painava, mutta ajaa asiansa eikä maksa juurikaan.
Oman keittimen teko on todella helppoa johon tarvitset metalliverkkoa joka kestää kattilan painon sekä pienen alumiinitölkin kuten redbull. Tee verkosta kannake kattilalle. Korkeus noin kämmenen leveys ja sen verran leveä, että kattila pysyy tukevasti sen päällä. muoto voi olla puolikuu tai kokonainen ympyrä. Tölkistä leikkaa pohja niin, että väärinpäin käännettynä tölkin pohja toimii kuppina ja tölkin reunat kupin jalkana. Nyt keittimesi on valmis!

+Polttoaineen määrä on helppo testata ja ottaa mukaan.
+Kätevä lyhyillä retkillä jossa tarvitsee vain pari kuppia lämmintä juomaa.
+Helppo pakata eikä vie juurikaan tilaa.
+Voi käyttää sytytyspalan tavoin.

-Haisee aivan kamalalle poltettaessa.
-Joka paikasta ei löydy uutta pakettia.
-Tehonsäätö mahdotonta.
-Heikko teho.

Esbit on kätevä satunnaiseen käyttöön veden kuumentamiseen. Kattilaksi kun valitsee tyhjän kaljatölkin niin sen kevyemmäksi ei kokkaussetti voi mennä. Itse pidän muutamaa palaa mukana puukeittimen kanssa jos on kohtuu märkä keli tai jossain vaiheessa kun ei viitsi käyttää puuta.

Grammarin aakkoset -G

Gore-Tex. Tämä jännä ja ihmeellinen materiaali on varmasti kaikille tuttu. Pitää vettä ja hengittää jonkin verran. Monesti kuulee jollain olevan goretakki joka ei olekkaan gore kalvolla vaan jonkin muun valmistajan kalvo, goresta on melkeimpä tullut yleiskäyttöinen sana kaikille kalvoille. Sitä se ei todellakaan ole. Vesitiiveys on lähes kolminkertainen verrattuna esimerkiksi drymaxin useimpiin kalvoihin joita tosin on aika monta erilaista kuin gorekalvojakin... Vesitiiveydelle ja hengittävyydelle annetaan numeraalisia arvoja vertailun helpottamiseksi. Testejä on aika monta erilaista eikä vaatevalmistajilla ole yhteisiä standardeja vertailua helpottamaan. Joten alla muutama linkki siitä miten gore tai jokin muu kalvo toimii. Gore-tex ei suinkaan ole aina ykkönen. Kalvoja on muitakin missä esimerkiksi hengittävyys on isompi jos lukuihin luottaa. Käytännössä kaikki huippukalvot ovat samalla viivalla. Paras kuoritakki löytyy numeroiden ulkopuolelta. Paino, leikkaus, ominaisuudet, huppu yms. ominaisuudet mitä itse arvostaa vaikuttaa paljon enemmän kuin pienet erot numeroissa. Vesitiiveys on ykköskriteeri kuoritakille. Yli 20 000mm lukemilla ei enää ole väliä ja niitä lukemia löytyy todella monelta muultakin kuin gorelta.

Rei. Teknistä tietoa ja aavistuksen tarkempaa kuin "kalvossa on reikiä josta se hengittää"
Ukclimbing. Kohtuu tekninen artikkeli tämäkin.
Andrew Skurka. Tämä mies tietää varmasti mikä toimii ja miten.

Lyhyt retki Nuuksion Sorlammelle

16 tuntia aikaa työvuorojen välillä käväistä metsässä nukkumassa ja syömässä. Lauantaina startti kuuden jälkeen kaupan mentyä kiinni ja Sunnuntaina takaisin viimeistään 11 aikoihin. Lähin nuotiopaikka Tapiolasta katsottuna taitaa olla Sorlampi Nuuksiossa. Pyörä alle ja polkemaan kohti pohjoista. Tunti ja kymmenen minuuttia kesti matka asfalttitietä kehä 3 asti ja siitä ulkoilureittejä pitkin perille.

Viimeiset hetket auringossa. Näin ahvenen ja telkän.

Sorlammen katos on siisti ja hiekkatie menee perille asti. Polttopuut kuivia ja valmiiksi pilkottu! En tarvinnut kirvestä enkä puukkoa koko reissun aikana...

Tulipaikka on kapea ja lämmittää kahta henkeä maksimissaan. Ruoan valmistus onnistuu kohtalaisen helposti, mutta piippu vetää liiankin kovaa ja nuotiota joutuu pitämään ihan etuosassa jotta ritilällä saa paistettua pihvin. Isolle porukalle kylmällä kelillä en suosittele Sorlampea.

Sorlammen keittokatos kokonaisuudessaan. Järvi on kuvasta oikealle noin 50 metriä. Vessa kuvan vasemmassa laidassa piilossa pusikon takana.

Polttopuut ja roskis. Lähes kaikki klapit on suoraan nuotioon sopivia.

Kerta kun reppuna oli puuvillainen savotan kevytreppu niin tyyliin sopi vaelluskengät. Tunti jalassa ja kaksi kuivausta... Pitäisi hankkia "kuorikengät" jossa sukkaa vaihtamalla saa kosteuden pois. Normi vaelluskenkä imee liikaa ja kuivuu hitaasti. Mukana ei ollut varasukkia yöksi joten kuivattelin kengät, pohjalliset ja sukat nuotiolla.

Ruoka valmistumassa. Ilmavirta tulipaikassa vetää lämmöt suoraan piipusta ulos. Nuotio tulipaikan etureunassa auttoi aikalailla. Foliossa kasvikset ja kasleri ritilällä.

Kaslerpihi ja kasviksia. Kasvikset oli jonkinmoinen salaatti Tapiolan k-kaupan tiskiltä. Latva-artisokkaa, perunaa, sipulia, paprikaa, oliiveja... ja lisäsin juustoraastetta joukkoon. Nam! Kiitos kaupalle folion pätkästä.

Kaveri tuli illalla myöhään mukaan grillailemaan. Riippumaton virityksessä ilmeni pientä vikaa. Keskellä kuvaa näkyy repeämä. Näköjään se silti kesti, en kuullut yön aikana karjaisua tai kiroilua.

Itse nukuin marmotin bivypussissa läheisellä kalliolla. Vieläkään en ole keksinyt kuinka tossa säkissä voisi nukkua sateessa. Jos sen sulkee kokonaan niin mistä ihmeestä saa happea? Jos se on sen verran auki että ilma pääsee liikkumaan kasvoille niin sinne sataa sisään. Bivy tuo mukavasti lisäeristystä ja varsinkin jos alusta on sisällä olo on kuin pienessä teltassa ilman pienen teltan ongelmia.

Aamupalaksi mysliä ja kuppi kahvia. Pyörä alle ja kohti työpaikkaa. Takaisin ajoin hieman eri reittiä vältellen hiekkateitä joten ajastakin tippui 10 minuuttia pois. Suihku, kuppi kahvia ja työt alkaa. Noin 16 tuntia jäi työvuorojen väliin jossa ehti aivan hyvin polkea pyörällä muutaman tunnin, tehdä nuotiolla ruokaa ja nukkua riittävästi. Auringonvalo ja linnut vähäsen häiritsi aamuyöllä, mutta mielummin nukun metsässä kukkulan päällä bivyssä kuin kotona verhojen takana piilossa!

Keväinen pyöräretki

Vappupäivänä lähdin pyörällä kotoa Espoosta kohti Porkkalassa sijaitsevaa partiokämppää. Aurinko paistaa ja on ehkä liiankin lämmin. Kohde johon oli tarkoitus osua sijaitsee Porkkalan itäreunalla Medvastön saaren eteläpuolella mantereella. Tontti ja mökki on partiolaisten. Karttani, noin 10 vuotta vanha osottautui ihan hyväksi apuvälineeksi... Ihan jokainen tie ei silti tarkoita ajokuntoista tietä. Tai voi siinä ajella polkypyörällä jos kehtaa. Käännyin Jorvaksentieltä (51/länsiväylä) Sarfvikintielle joka oli kartan mukaan ensimmäinen risteys josta pääsisi läpi etelään. Tie kulkee osittain golfkentän läpi yksityisenä jatkaen peltojen ja metsän keskellä. Heti tien alussa kyltti muistuttaa yksityistiestä joka ei pyöräilijää haittaa, lisäksi kyltit varoittaa golffareista. Golffareiden katseista päätellen niihin ei ainakaan törmää pyörän kanssa. Tuijotus oli sen verran isoa, että ne huomasivat minut varmasti paljon aikaisemmin kuin minä heidät. No, kenttä on ohitettu muutamassa minuutissa jonka jälkeen idyllinen maalaismaisema ja erittäin mukava pieni tie jatkuu. Seuraava kyltti sanoo tien kulkevan pihasta, muistaakseni taisi olla jopa ajokielto. Milläköhän asukkaat ajavat pihaan? Tie meni talojen vierestä eikä suinkaan pihasta, mutta hetken sai miettiä viittiikö jatkaa vai kääntyä takaisin. Kukaan ei silti sanonut tai huudellut mitään vaikka muutaman talon pihalla olikin asukkaita paikalla. Jossain vaiheessa tie kapenee pieneksi kärrypoluksi johon matalalla autolla ei ole asiaa. Matka jatkuu...

Jossain kohtaa kohti tien päätä...

Kaikki loppuu aikanaan ja saavun takaisin asfaltille. Jatkan etelään kohti Medvästöä. Tie on sileä ja mäkinen.  Autoja on vähän ja suurin osa osaa väistää pyöräilijää. Tietenkin muutama idiootti mahtuu sekaan ohittaen muutaman kymmenen sentin päästä yhtään hiljentämättä, toivottavasti ajaa seuraavasta mutkasta ulos. Ensimmäiset valkohäntäpeuratkin on nähty joita on alueella aika paljon. Yllättävän lähelle pääsee äänettömällä pyörällä. Maasto muuttuu saaristomaisemmaksi peltojen hävitessä. Kartan mukaan määränpää lähestyy liiankin nopeasti. Ja perillä! Aurinko paistaa ja t-paita on sopiva asuste.

Bilteman fillari.

Määränpää johon pääsin on ept:n eli espoon partiotuen hallinnoima kämppä. Kämppä on hyvin erähenkinen vailla sähköjä, mutta kaivo ja sauna löytyy. Nuotiopaikka joka sijaitsee kämpän vierellä kallion päällä on ehkäpä hienoin nuotiopaikka jota on tullut vastaan Espoon lähialueilla. Maasto on saaristomainen ja yllättävän koskematon. Polut ovat heikkoja ja alueella kasvaa todella isoja puita sekä paljon sammalta. Nuotiopaikalla aurinko pääsee paistamaan lähes koko päivän joten jään siihen unohtaen kämpän "mukavuudet"

Kaikenlaista risua löytyy nuotioon.

En katsonut kelloa koska saavuin paikalle, mutta auringosta sai nauttia kohtuu pitkään. Tulet kuntoon ja kanankoivet kypsymään. Siinähän se ilta vierähtikin ja osa yöstäkin tulilla istuskellen. Laiska kun olen niin pystytin tarpin nuotion viereen. Säätiedotuksen puolesta se oli turhaa, mutta mistä sen tietää mitä aamulla tapahtuu.

Mukava yö. Samaan kohtaa nukahdin hetkeä myöhemmin.

Poikkeuksellisesti nukahdin nuotion ääreen. Heräsin aamun valjetessa todella kylmään oloon sekä sammuneeseen nuotioon. Ehkä olisi pitänyt mennä makuupussiin jo illalla eikä aamulla! Hetkeä myöhemmin aurinko nousi ja alkoi lämmittämään oikein kunnolla vaikka tuuli koittikin jäähdyttää. 

Aamupalaksi elovenan keksejä sekä nuotiopohjan rakennusta.

"Uusi" nuotiopaikka. Risut ja muukin palava materiaali haravoitu pois nuotion läheltä.

Päiväunien jälkeen (muutama tunti...) takaisin kohti kotia. Nyt sai pienemmät polut jäädä ja suuntasin oikeaa reittiä kiertäen noin 5 kilometriä enemmän kuin tullessa. Yksi mäki oli sen verran iso ettei viittinyt polkea. Tuolla suunnalla on aina mäki joko ylös tai alas. Takaisin Jorvaksentielle jossa suuret tietyömaat haittaa liikennettä. Pyöräilijälle tämähän oli oikea ilon kohde. Liikenne liikkuu noin 40km/h joten rekat ei painele ohi täydellä kaasulla. Tien reunassa oli silti hyvin tilaa vaikka välillä näyttikin pahalle. Suuri ongelma oli pöly jota oli valtavasti. Taukoja ei viitsinyt pitää vaikka kuinka teki mieli. Täyttä vauhtia Kivenlahteen rauhalliselle paikalle tutustumaan Porkkalan vuokra-aikaan Venäjälle. Kohta kotona ja pizza mielessä.

Sellainen oli se retki. Aikaa meni noin 24 tuntia jossa ehti ajamaan polkupyörällä kotoa nuotiopaikalle, tekemään sapuskat nuotiolla, nukkua ulkona, keräämään polttopuita ja risuja sekä nauttimaan hiljaisuudesta. Suosittelen, metsä on lähempänä kuin uskoisikaan!

Partiolaiset: 

Dåvarilla on yllättävän vähän käyttöä. Mielestäni se on yksi hienoimmista partiokämpistä missä olen käynyt pääkaupunkiseudulla. Sähköjä ei ole ja keittiö on todella pieni, mutta mitä niistä. Maasto on todella hieno ja meri vieressä. Saunakin löytyy. Kämpältä rantaan on vapaa yhteys ilman muuta asutusta. Varsinkin Espoolaisille Dåvariin pääsy vesiteitse on helppoa. Rantaan ei pääse purjeveneellä, mutta kajakilla, kanootilla tai vastaavilla matka ei ole pitkä Suvisaariston alueelta. Pentala on jo puolessa välissä!

Muutama kuva retkeltä

Dåvarin vuokrausta hoitaa ept