Huippu 2011. Vaellus Saariselällä

Huippu 2011 vaellus koostui Espoon Tapiolan ja Oulun alueiden lippukuntien samoajaikäisistä partiolaisista. Samoajat ovat (14) 15-17 vuotiaita joita mukaan saapui 12 henkeä. Lisäksi vaelluksella oli 4 aikuista partiolaista. Suuntana Saariselkä 10.6-18.6.2011.

Lähtö:
Lähdimme perjantai illalla linja-autolla Helsingistä kohti pohjoista. Ajanvarauksen ohjeiden mukaan paikkoja ei tarvinnut varata etukäteen. Kuljettaja oli aivan muuta mieltä ja kirosi täyttä autoa. Onneksi mahduimme mukaan ja muutama paikka jäi ylikin. Lahden kohdalla keskellä ramppia jotain räjähti ja kolisi, klonk klonk klonk.. Bussi syrjään ja kuski pihalle ihmettelemään rikkoontunutta rengasta. Onneksi ABC huoltoasema on aivan vieressä joten teemme pidemmän kahvitauon. Muutamaa tuntia myöhemmin rengas saatiin vaihdettua uuteen ja matka jatkuu! Jossain vaiheessa autoon saapuu muutama muukin joille paikat eivät enää riittäneet vaan joutuivat istumaan lattialla Ouluun asti. Kuulema saivat jotain hyvitystä matkalipuista. Oululaiset partiokaverimme pääsi toisella autolla Oulusta eteenpäin vaikka olisivat mahtuneet meidänkin kyytiin...

Rengas vaihtuu odottelun jälkeen.

1. Vaelluspäivä. Kiilopää-Rautulampi.

Kaikki kasassa ja valmiina kohti maastoa. Huonosti nukutun yön jälkeen nousu tunturiin tuntuu jaloissa vaikka reppu ei painakkaan kovin paljoa. Oma reppu 12,5 kiloa sisältää yhteisen teltan, kaksi keitintä, kaksi kattilaa, puolet ruoasta sekä omat varusteet. Samoajien rinkat olivat yllättävän kevyet, suurimmalla osalla paino pyöri noin 15 kilon tuntumassa. Osalla reilusti enemmän... Onneksi kaikkien rinkat suhteessa kantajaan olivat järkevän painoiset.

Matka alkaa sateisessa säässä yli tunturien. Otimme johtajille oman reitin samoajien kulkiessa kahtena ryhmänä itsenäisesti. Vettä sataa ja tuulee lämpötilan ollessa kohtuu alhaalla, veikkaisin 5 astetta. Näkyvyys onneton, mutta vaeltajilla hauskaa!

Heikko näkyvyys 30 min. kävelyn jälkeen.

Rautulammella nopeasti teltat pystyyn ja nukkumaan tietysti ruokaa unohtamatta. Ensimmäiselle illalle viitsii kantaa tuorettakin mukana.

Ihan normaali retkiruoka.

Muut menivät nukkumaan kun keksimme lähteä viereiselle huipulle katsomaan aurinkoa ja lähettämään kuvia blogiimme. Muutama tunti siinä menikin, mutta maisemat on aivan mahtavia sateen jälkeen auringon paistaessa alhaalta.

Kaikki vaatteet päällä keskellä yötä.

2. vaelluspäivä. Rautulampi-Tuiskukuru.

Matka Rautulammelta kohti seuraavaa yöpaikkaa koitettiin pitää mahdollisimman ylhäällä puurajan yläpuolella. Koko matka ei onnistuisi, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta. Alas tultaessa löysimme pienen lammen jonka rannalla teimme lounaaksi jauhelihaa makaronilla. 

Jauhelihaa taisi olla vähäsen liikaa...

Lounaan jälkeen kohti Tuiskukurua. Hyttyset alkaa häiritsemään oikein kunnolla. Myrkkyä ihoon ja verkkoa päähän. Perillä illalla ja kaikki samoajatkin ovat löytäneet paikalle. Ei huolta kunnes eräät mummolta lainassa olevat vanhat kengät sanovat toisin... Pohjan eva on haurastunut ja hajonnut kokonaan. Pohja ei pysy paikoillaan edes teipillä. Nopean inventaarion jälkeen lainaan löytyy sandaalit loppuajaksi.

Vanhat kengät.

Ilta kului kartaa katsellessa ja viereistä huippua huiputtaessa. Puolet porukasta kapusi Tuiskupäiden huipulle ennen nukkumaan menoa. Kova tuuli, mutta lämpimämpää kuin ensimmäisenä iltana.

Huipulla.

3. Vaelluspäivä. Tuiskukuru-Luirojärvi.

Aamu valkenee lämpöisenä ja sää vaikuttaa aurinkoiselta. Lähdemme tyttöjen kanssa kohti Luiroa. Matka etenee nopeasti. 14 vuotiaat painelevat menemään ihan samaa vauhtia kuin itsekkin menisin. Matkalla osa käväisevät huipulla kuittaamassa viestit.

Aina on aikaa keittää kahvit!

Luiron ylitys.

Kohtalaisen aikaisin Luirolla ja koko porukka pääsee saunaan ja uimaan. Myyriä juoksee kaikkialla joten ruoat telttaan tai puuhun roikkumaan.

Meidän telttakylä muodostuu lähinnä fjällrävenin teltoista.

4. Vaelluspäivä. Luiro-Sokosti-Lupukkalampi.

Kohti Sokostia. Kovaa kiipeämistä varsinkin kun kaikki valitsivat huiputtamisen rinkkojen kanssa jotta voisimme jatkaa matkaa Sokostilta eteenpäin pitkin tunturia.

Sokostin huipulla.

Jatkamme matkaa tunturissa ylhäällä kohti pohjoista päämääränä Lupukkalampi. Kiertelemme aikamoisen lenkin pitääksemme korkeuden vakiona. Ylhäällä on vähemmän hyttysiä ja enemmän aurinkoa! 

Pulkkamäki.

Ylhäällä löydämme lunta sekä mukavan lounaspaikan. Koko päivän matka näkyy takana kun kiertelemme korkeuskäyriä. Koko päivä aurinkoa alkaa näkymään naamassa aurinkorasvasta huolimatta.

Kevyt reppu on mukava!

Lupukkalammella.

5. Vaelluspäivä. Lupukkalampi-Porttikoski.

Uni painaa silmiä pahasti vaikka unta on ollut ihan riittävästi. Käymme johtajaporukalla muutamalla lisähuipulla. Ehdin nukahtaakkin tauon aikana. Jatkamme samaa rataa kuin aikaisemminkin, kiertelemme ylhäällä. Aurinko paistaa taas ja lämmin on! Lounas ylhäällä pienen lammen rannalla.

Lounas ja puukeitin.

Koko päivän on ollut lämmin, ehkä liiankin lämmin. Porttikoskella t-paita on ihan riittävä asuste. Olisipa kalastusvälineet mukana.

Porttikoski.

6. Vaelluspäivä. Porttikoski-Rautulampi-Kiilopää.

Aamupalaveri paljastaa kaikkien haluavan nukkua pitkään joten emme jää Rautulammelle yöksi vaan nukumme siellä hetken ja jatkamme yöllä kohti Kiilopäätä. Päivä tulee olemaan pitkä.

Päiväunet hyttysparvessa.

Rautulammella aikaa jää 4 tuntia päiväuniin. Muut änkevät tupaan, mutta minä ja vaellusparini menemme telttaan joka tuntuu todella hyvältä vaihtoehdolta. Hiljaista eikä hyttysiä. Kello 22.00 jatkamme matkaa kohti Kiilopäätä.

Kohti Kiilopäätä.

Saavuimme Kiilopäälle noin kello 02.00. Telttaan nukkumaan. Seuraavana aamuna suihkuun (3€/henkilö) ja kahville. Bussi lähti kahden aikaan jolla pääsimme Rovaniemelle junaan ja kohti kotia.

Muutamia mietteitä partiovaelluksesta:

-14 vuotiaat tytöt kävelevät aivan samaa vauhtia kuin itsekkin. Kevyt rinkka autaa asiaa. Rinkkojen paino oli suurella osalla noin 15 kiloa ruokineen.

-Kukaan ei eksynyt tai tarvinnut muutenkaan huolenpitoa johtajilta. Koulutus tehosi (muutama ilta ja viikonloppu).

-Samoajat pärjäävät keskenään.

-Linja-auton ajanvarauksen tiedot varsinkin paikkojen varauksesta on todella puutteelliset.

-Hyvä ruoka parempi mieli. Emme syöneet kuin kerran pussipastaa.

-Pelkillä sandaaleillakin voi tehdä vaelluksen lapissa.

-Ensi vuonna uudelleen!!!

Suuri kiitos kaikilla mukana olleille sekä seuraaville merkeille/maahantuojille:

Fjällräven/primus.

Saimme lainaan viisi telttaa. Akka, keino sekä skule shape. Teltat toimivat täydellisesti. Kevyet teltat laskivat rinkkojen painoa joka on todella suuri asia jaksamisen kannalta. 14-17 vuotiaat eivät jaksa kantaa kymmenien kilojen rinkkoja vaan kaikki turha paino on karsittava pois.

Keittimiksi saimme lainaan primuksen pullon päälle ruuvattavat keittimet sekä yhden "spider" omilla jaloilla seisovan kaasukeittimen. Painonsäästö on huomattava verrattuna perinteiseen trangiaan. Käytimme trangian kattiloita. Vaikka pienet kaasukeittimet pullon päällä ovat huteria ei kukaan silti kaatanut kattilaansa tai jäänyt ilman lämmintä ruokaa.

Garmin.

Lainassa kaksi gps laitetta karttojen kanssa. Oregon 400t ja 450. Onneksemme kukaan ei eksynyt eikä gepsiä käynnistetty kertaakaan vaelluksen aikana. Suunnistuskoulutus oli näköjään opittu kunnolla.

Ennen vaellusta kokosimme teltat ja varmistimme toimivuuden.

Kaikki kuvat.

Huippu 2011 blogi. Josta löytyy kuvaus vaelluksesta 14 vuotiaan silmin.

Vaellus ohi

Vaellus Saariselällä on ohi. 16 henkeä 7 lippukunnasta osallistui vaellukselle Saariselän suunnalle. Osa kuvista on jo picasassa katsottavissa. Tarkempi kuvaus varusteineen ilmestyy blogiin juhannuksen jälkeen kunhan ehdin kirjoittelemaan. 

Lisäksi tiedossa on esittely ongesta joka sopii jokaisen rinkkaan kokonsa puolesta. 21 osainen 4 metrinen mato-onki.

Sadehame, totta vai tarua? 

Osprey talon 33 reppu testissä.

Hilleberg rajd teltta.

Primus express spider kaasukeitin.

Garmin Oregon 450 gps-laite.

Näitä odotellessa katsele kuvia Saariselältä!

Reissua tiedossa

Lähtö häämöttää kohti Saariselkää 16 partiolaisen voimin. Illalla bussiin ja seuraavana päivänä perillä. Sää näyttää kivalle vaikka öisin on vielä kylmä. Vakoojat Saariselällä kertoivat hyttysten tulevan vasta viikon päästä ja vedenkorkeus on poikkeuksellisen alhaalla.

Telttojen koepystytys

Reilun viikon päästä tulee tarkempi retkikuvaus sekä raportti tavaroista. Sillä välin voit seurata vaellusta osoitteessa http://huippu2011.blogspot.com/ johon pyrin lisäämään kuvia ja kuulumisia kaikilta.

Nuuksiossa taas

Töiden jälkeen kiireellä kohti Pirttimäen ulkoilumajaa. Ruokapalvelun olin ulkoistanut muille ettei illan tunnit kulu kaupassa ihmettelyyn. Reput selkään ja kohti Hynkälampea.

Hynkälammen uusi keittokatos kiiltää.

Hynkälammelle oli noussut uusi keittokatos. Tulisija vaikutti hyvälle varsinkin ruoan valmistukseen, mutta en usko sen lämmittävän kunnolla talvella. Teimme juustolla täytettyjä herkkusieniä pekoniin käärittynä. Herkkusienistä ei ole kuvia johtuen kovasta nälästä... 

Uusi tulisija.

Illan mittaan paikalle tuli auto pitkin ulkoilureittejä! Laiskat retkeilijät nosti rinkat autosta ja jäivät yöksi. Kantamuksia niillä oli sen verran, että auto oli varmaankin ainoa vaihtoehto. Onneksi he osasivat olla kauempana ja hiljaa. Seuraavalla kerralla voisin käydä puhkomassa kumit autosta, saisipahan ihmettelemisen aihetta kuinka päästä pois.

Auto roskiksen takana.

Ilta ja yö Hynkälammella miljoonien hyttysten seassa. Aamulla herääminen tuottaa ongelmaa, ehkä illan oluet saattoi vaikuttaa asiaan. Kaveri kävi uimassa ja kertoi veden olevan lämmintä... 16 astetta ehkä. Sehän on kylmää! Tavarat takaisin reppuun ja kohti Hynkälammen eteläpäässä olevaa kalliota. Nuuksion opaskarttaan paikka on merkitty näköalapaikaksi Hynkeberget.

Uimareita Hynkälammella.

Juomapullon pohja lähestyy kovaa vauhtia joten reitti kiertää Hynkälammen lännen puolelta. Vesi on poikkeuksellisen kirkasta. Näkyvyys on useita metrejä. Juomapullon täyttäminen syvärantaisella lammella vaikeutuu siellä elävistä eläimistä.

Tuohon ei taida vedenpuhdistuskemikaalit auttaa.

Kurkistus veteen avaa uuden maailman.

Kohti etelää suon, ulkoilureitin ja pusikon läpi. Lämpötila liikkuu noin 20 asteen kieppeillä. Hynkälammen eteläpäässä pieni silta ylittää lahden. Ja reitti yhdistyy suohon.

Silta

Kesäiselle ja lämpimälle reissulle kenkien valinnassa ei ollut miettimistä. Antaa jalkojen kastua kalvottomissa tossuissa. Kevyissä kengissä kävely ja tuntuma maahan paranee. Lisäksi jalka saa hyvää treeniä. Columbia drainmaker kengissä vesi tulee ulos yhtä helposti kuin menee sisäänkin. Kenkä painaa 230 gramma/kappale! Näistä kengistä lisää myöhemmin.

Columbian tossut testissä suolla.

Kohti Velskolan Pitkäjärveä tarkemmin määriteltynä järven eteläpääsä olevaa näköalapaikkaa Pääskyskalliota. Kalliolta avautuu hieno näköala yllättävän korkealta. Järveen on korkeusmetrejä 40.

Pääskyskallio

Pääskyskalliolta länteen kohti Sikalampia. Nimi vähäsen hämää, mutta eteläinen lampi on todella hieno. Lammen pohjoispäässä korkeat kalliojyrkänteet näyttävät hienoille. Tuuli painaa hyttyset jonnekkin aivan muualle joten ruokatauko pysyy rauhallisena. Pastaa, tomaattia, sipulia ja tonnikalaa. Hyvää!

Puukeitin toiminnassa

Sikalammelta kohti itää Pirttimäen parkkipaikalle. Hauska reissu vaikka kestikin vain yhden yön. Ihmisiä tuli vastaan todella paljon, mutta metsässä ulkoilureittien ulkopuolella on hiljaista.

Reitti meni jotenkin näin:

Pirttimäki-Sultingträsk-Hynkälampi (yö)-Pääskyskallio-Sikalammet-Pirttimäki.

Kaikki kuvat löytyvät täältä.

Kevätretki Nuuksioon

Keväinen tai oikestaan kesäinen Nuuksionretki tuttuja ja tuntemattomia reittejä pitkin. Lähtö kohti Kattilajärven parkkipaikkaa kotoa lauantai päivällä. Koitimme veikkailla ja arpoa tarpeeksi hiljaisen paikan puolesta joten Kattilajärveltä lähteminen saattaisi olla hyvä vaihtoehto varsinkin kun yksi meistä joutuu palaamaan autollensa illalla. Kattilajärven parkkipaikalla autoilijat voisivat harkita järjen käyttöä, parkkipaikalle mahtuu noin 10 autoa. Nyt viisi...
Reput kantoon ja kohti metsää! Suunta tähtää kohti Valkialampea jossa on nuotiopaikka, mutta ei puita.

Kattilajärvellä kaksi laulujoutsenta

Hetken käveltyämme kartta repussa ja kompassi taskussa saavutamme kohdetta kunnes outo tunne valtaa mielen. Etelä ei voi olla tuolla vaikka kompassi niin väittää. Magneettiset häiriöt voivat olla syynä, mutta mutta. Kello ja aurinko varmistaa suunnan ilman kompassiakin. Tuntiviisari aurinkoa kohti niin etelä on kello 12 ja tuntiviisarin puolessa välissä. Eli menemme väärään suuntaan! Onneksi kiertolenkistä muodostui vain muutaman sadan metrin lenkki jossa näki taas uusia maastoja joihin ei ole tullut eksyttyä. Valkialampi löytyi silti helposti.

Metsää Urjan eteläpuolella

Urjalle mentäessa metsä taas vaihtuu kuin karttaan piirretyssä viivassa. Nuuksiossa näin käy aika usein. Urjan nuotiopaikan läheisyydessä meteliä kuuluu kovasti, ehkä liiankin kovasti. Paikalla on kokonainen lippukunta lapsineen ja tavaroinen. Miksi isot porukat valtaavat kokonaisen nuotiopaikan. Voisivatko he olla sivummalla sallien kaikkien retkeilijöiden käyttää yhteisiä nuotiopaikkoja? Nuuksiostakin löytyy varaustulipaikkoja jotka ovat tarkoitettu isoille ryhmille. Annetaan kaikkien käyttäjien olla rauhassa paistamassa makkaraansa.

Urjalta pohjoiseen

Urjan nuotiopaikalta matkamme kääntyy pohjoiseen seuraten Urjan länsireunaa. Kuiva helppokulkuinen maasto tekee hyvää kunnes kartankin lupaama jyrkänne on oikeasti jyrkänne. Polku silti kulkee rannasta kunnes kallio tulee vastaan.

Polku loppu

Polku loppuu järveen laskevaan jyrkänteeseen kuin seinään. Eteenpäin ei enää pääse ellei halua uida. U-käännös takaisin ja uutta reittiä hakemaan. Uusi reitti löytyikin, tosin aika pahaa jyrkännettä sekin. Onneksi joku oli virittänyt köyden pahimpaan jyrkänteeseen.

Pahin paikka kalliolla

Kallio ja jyrkänne vei muutaman tunnin matkasta. Ajan kannalta kallionkin olisi voinut kiertää, mutta reitti oli hauska ja mielenkiintoinen. Mäki tuli tuttavalliseksi muutamaankin otteeseen reittiä haettaessa.

Alaspäin

Ylöspäin (pahoittelen kuvanlaatua)

Kiipeämistä kiipeämisen jälkeen kunnes avokallio tuntuu aika mukavalle. Hengästyttää ja pohkeita polttaa. Ylämäet tappaa varsinkin kun jyrkkyys vaatii kädet avuksi. Kalliosta selvinneenä vastassa oleva keppihelvetti hidastaa matkaa edelleen. Vettä kengässä ja oksat naamassa.

Vitukko eli keppihelvetti

Urjan pohjoispäässä kulkee kartan mukaan pienimuotoinen kärrypolku. Polku on "ennallistettu" eli sen päälle on kaadettu lukuisia puita ettei retkeilijät käyttäisi sitä. Tosin polku kulkee lähes talojen pihasta joten ymmärrän maanomistajan ajatuksen polun purkamisesta. Kiertoreitti kiertää talot eikä matkaa tule kuin muutama sata metriä lisää. Matka jatkuu kohti Vääräjärveä.

Ei jätä valinnanvaraa

Vääräjärven nuotiopaikka on yhtä lähellä kuin kaukanakin. Paikalla olevat puut on... kyllähän niistä nuotion tekee. Terävä kirves vaati silti kaksi henkeä jalkojen suojaksi. Pari halkoa pienemmäksi ja loput voi polttaa isompana.

Halon hakkuuta

Nuotioruokaa koko porukalle. Pihviä, grillikasviksia, viiniä yms. Kyllä kelpaa! Parasta seuraa ja hyvää ruokaa. Tuuli vie hyttyset pois ja aurinko paistaa.

Tuohilautanen

Pihvit napaan koko porukalle. Grammarin tapaan lautanen löytyy metsästä. Tuohilautanen ja lusikka sekä veitsi. Tällä setillä pärjää loppuillan! Teetä päälle metsän antimista.

Kuusenkerkkätee

Vääräjärven nuotiopaikka

Muutama kylmä olut löytyy repusta, pihvi täyttää vatsaa ja teltta on valmiina yötä varten. Nukkumaan mennessä luonto näytti taas yllätyksen. Kehrääjä lauloi modeemiääntänsä yön aivan vieressä. En ole aikaisemmin kuullut kehrääjää, mutta nyt taas huomasi kuinka paljon metsässä on elämää jos vaan pysähtyy kuuntelemaan. Kehrääjän ääni on aika ainutlatuinen eikä se kehrää ihan joka puussa.

Aamulla herätys, pirrr pirrr. 30 min myöhemmin kylkeä kääntämällä luonnollinen torkku siirtyy kohti puoltapäivää. Minnekkään ei ole kiire. teltta pitää sateen ja tuulen. Aamupalan tekoon Vääräjärven nuotiopaikalla. Pekonia ja nakkeja!

Aamupala

Päivän sade ja kiireettömyys viettää aikaa kanssamme koko päivän. Mukan oleva bataatti saa osansa. Kevyt höyrytys kattilassa ja kunnon grillaus ritilällä nuotion lämmössä polttaa pinnan pietäen sisällön maukkaana.

Bataatti

Bataatti ei pahemmin kärsi hiiltyneestä pinnasta. Täytyyhän se kuoria kummiskin. Maukasta vaikka ei olekkaan nälkä. Kamat kasaan iltapäivällä ja kohti kotia muutaman mutkan kautta.

Koti, hilleberg rajd

Uutta reittiä hakiessa kohti bussipysäkkiä kartasta keksi uuden reitin josta en muista menneeni koskaan aikaisemmin. Kattilajärvi kiertäen itäpuolelta. 

Märkää heinikkoa

Jalat kastuu, kaikki kastuu. Vettä sataa, mutta onneksi ei liian kovaa. Ilman kuoritakkia pärjää. Vesi valuu kengistä nätisti pois. Märkä heinikko kastelee lahkeet välittömästi. On lämmin sää eikä vesi haittaa.

Peikkometsä

Polku kulkee läpi kostean laakson nousten korkealle kalliolle. Maasto vaihtuu yllättävän nopeasti purolaaksosta kallioylänköön.

Kalliolippa suojaa pahimmalta sateelta

Ylänköä

Polku jatkuu kohti Kattilajärveä. Samalle reitille sattuu luonnonsuojelualue. Kuulema metsokin pesii täällä. Hieno polku joka muistuttaa Nuuksion monimuotoisuudesta. Maasto alkaa purolaaksosta ja loppuu avokallioon. Bussiaikataulu väittää bussin tulevan juuri sopivasti.... Myöhästymme noin viisi minuuttia joka tarkoittaa lähes tunnin odottelua seuraavaan autoon. Aina voi syödä jos ei muuta keksi. Kuulema olisi pitänyt tanssiakkin...

Bussipysäkki

Muutaman mutkan kautta kotiin. Mieli tekee lähteä uudelleen, mutta eihän seuraavaan vapaapäivään ole montakaan päivää aikaa jolloin uusi reissu alkaa. Sitä odotellessa ja tavaroita kuivatessa mieli palaa metsään.

Kaikki kuvat!

Mukana retkellä:

Reppu golite jam2

Kuivapussi sea to summit pack liner

Alusta thermarest ridgerest 2/3 osaa

Teltta hilleberg rajd

Fjällräven mt housut

Icebreaker boxerit

Smartwool T-paita

Devold expedition hoody huppari

Patagonia micropuff liivi

Marmot minimal goretakki

Marmot precip housut

Montane lippalakki

Lorpen primaloft sukat x2

Columbia drainmaker kengät

Ensiapupakkaus

Petzl tikka XP lamppu

Komperdel hiilikuitusauvat

MSR titan kattila

Puukeitin (ei tarvittu)

Muki, kahvi, yms kattilaan sopivat.

Muutama sea to summit pakkauspussi ruoalle ja kuorivaatteille.