(Grammari.com) timolle.blogspot.fi/: Huippu 2011. Vaellus Saariselällä

Huippu 2011 vaellus koostui Espoon Tapiolan ja Oulun alueiden lippukuntien samoajaikäisistä partiolaisista. Samoajat ovat (14) 15-17 vuotiaita joita mukaan saapui 12 henkeä. Lisäksi vaelluksella oli 4 aikuista partiolaista. Suuntana Saariselkä 10.6-18.6.2011.

Lähtö:
Lähdimme perjantai illalla linja-autolla Helsingistä kohti pohjoista. Ajanvarauksen ohjeiden mukaan paikkoja ei tarvinnut varata etukäteen. Kuljettaja oli aivan muuta mieltä ja kirosi täyttä autoa. Onneksi mahduimme mukaan ja muutama paikka jäi ylikin. Lahden kohdalla keskellä ramppia jotain räjähti ja kolisi, klonk klonk klonk.. Bussi syrjään ja kuski pihalle ihmettelemään rikkoontunutta rengasta. Onneksi ABC huoltoasema on aivan vieressä joten teemme pidemmän kahvitauon. Muutamaa tuntia myöhemmin rengas saatiin vaihdettua uuteen ja matka jatkuu! Jossain vaiheessa autoon saapuu muutama muukin joille paikat eivät enää riittäneet vaan joutuivat istumaan lattialla Ouluun asti. Kuulema saivat jotain hyvitystä matkalipuista. Oululaiset partiokaverimme pääsi toisella autolla Oulusta eteenpäin vaikka olisivat mahtuneet meidänkin kyytiin...

Rengas vaihtuu odottelun jälkeen.

1. Vaelluspäivä. Kiilopää-Rautulampi.

Kaikki kasassa ja valmiina kohti maastoa. Huonosti nukutun yön jälkeen nousu tunturiin tuntuu jaloissa vaikka reppu ei painakkaan kovin paljoa. Oma reppu 12,5 kiloa sisältää yhteisen teltan, kaksi keitintä, kaksi kattilaa, puolet ruoasta sekä omat varusteet. Samoajien rinkat olivat yllättävän kevyet, suurimmalla osalla paino pyöri noin 15 kilon tuntumassa. Osalla reilusti enemmän... Onneksi kaikkien rinkat suhteessa kantajaan olivat järkevän painoiset.

Matka alkaa sateisessa säässä yli tunturien. Otimme johtajille oman reitin samoajien kulkiessa kahtena ryhmänä itsenäisesti. Vettä sataa ja tuulee lämpötilan ollessa kohtuu alhaalla, veikkaisin 5 astetta. Näkyvyys onneton, mutta vaeltajilla hauskaa!

Heikko näkyvyys 30 min. kävelyn jälkeen.

Rautulammella nopeasti teltat pystyyn ja nukkumaan tietysti ruokaa unohtamatta. Ensimmäiselle illalle viitsii kantaa tuorettakin mukana.

Ihan normaali retkiruoka.

Muut menivät nukkumaan kun keksimme lähteä viereiselle huipulle katsomaan aurinkoa ja lähettämään kuvia blogiimme. Muutama tunti siinä menikin, mutta maisemat on aivan mahtavia sateen jälkeen auringon paistaessa alhaalta.

Kaikki vaatteet päällä keskellä yötä.

2. vaelluspäivä. Rautulampi-Tuiskukuru.

Matka Rautulammelta kohti seuraavaa yöpaikkaa koitettiin pitää mahdollisimman ylhäällä puurajan yläpuolella. Koko matka ei onnistuisi, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta. Alas tultaessa löysimme pienen lammen jonka rannalla teimme lounaaksi jauhelihaa makaronilla.

Jauhelihaa taisi olla vähäsen liikaa...

Lounaan jälkeen kohti Tuiskukurua. Hyttyset alkaa häiritsemään oikein kunnolla. Myrkkyä ihoon ja verkkoa päähän. Perillä illalla ja kaikki samoajatkin ovat löytäneet paikalle. Ei huolta kunnes eräät mummolta lainassa olevat vanhat kengät sanovat toisin... Pohjan eva on haurastunut ja hajonnut kokonaan. Pohja ei pysy paikoillaan edes teipillä. Nopean inventaarion jälkeen lainaan löytyy sandaalit loppuajaksi.

Vanhat kengät.

Ilta kului kartaa katsellessa ja viereistä huippua huiputtaessa. Puolet porukasta kapusi Tuiskupäiden huipulle ennen nukkumaan menoa. Kova tuuli, mutta lämpimämpää kuin ensimmäisenä iltana.

Huipulla.

3. Vaelluspäivä. Tuiskukuru-Luirojärvi.

Aamu valkenee lämpöisenä ja sää vaikuttaa aurinkoiselta. Lähdemme tyttöjen kanssa kohti Luiroa. Matka etenee nopeasti. 14 vuotiaat painelevat menemään ihan samaa vauhtia kuin itsekkin menisin. Matkalla osa käväisevät huipulla kuittaamassa viestit.

Aina on aikaa keittää kahvit!

Luiron ylitys.

Kohtalaisen aikaisin Luirolla ja koko porukka pääsee saunaan ja uimaan. Myyriä juoksee kaikkialla joten ruoat telttaan tai puuhun roikkumaan.

Meidän telttakylä muodostuu lähinnä fjällrävenin teltoista.

4. Vaelluspäivä. Luiro-Sokosti-Lupukkalampi.

Kohti Sokostia. Kovaa kiipeämistä varsinkin kun kaikki valitsivat huiputtamisen rinkkojen kanssa jotta voisimme jatkaa matkaa Sokostilta eteenpäin pitkin tunturia.

Sokostin huipulla.

Jatkamme matkaa tunturissa ylhäällä kohti pohjoista päämääränä Lupukkalampi. Kiertelemme aikamoisen lenkin pitääksemme korkeuden vakiona. Ylhäällä on vähemmän hyttysiä ja enemmän aurinkoa!

Pulkkamäki.

Ylhäällä löydämme lunta sekä mukavan lounaspaikan. Koko päivän matka näkyy takana kun kiertelemme korkeuskäyriä. Koko päivä aurinkoa alkaa näkymään naamassa aurinkorasvasta huolimatta.

Kevyt reppu on mukava!

Lupukkalammella.

5. Vaelluspäivä. Lupukkalampi-Porttikoski.

Uni painaa silmiä pahasti vaikka unta on ollut ihan riittävästi. Käymme johtajaporukalla muutamalla lisähuipulla. Ehdin nukahtaakkin tauon aikana. Jatkamme samaa rataa kuin aikaisemminkin, kiertelemme ylhäällä. Aurinko paistaa taas ja lämmin on! Lounas ylhäällä pienen lammen rannalla.

Lounas ja puukeitin.

Koko päivän on ollut lämmin, ehkä liiankin lämmin. Porttikoskella t-paita on ihan riittävä asuste. Olisipa kalastusvälineet mukana.

Porttikoski.

6. Vaelluspäivä. Porttikoski-Rautulampi-Kiilopää.

Aamupalaveri paljastaa kaikkien haluavan nukkua pitkään joten emme jää Rautulammelle yöksi vaan nukumme siellä hetken ja jatkamme yöllä kohti Kiilopäätä. Päivä tulee olemaan pitkä.

Päiväunet hyttysparvessa.

Rautulammella aikaa jää 4 tuntia päiväuniin. Muut änkevät tupaan, mutta minä ja vaellusparini menemme telttaan joka tuntuu todella hyvältä vaihtoehdolta. Hiljaista eikä hyttysiä. Kello 22.00 jatkamme matkaa kohti Kiilopäätä.

Kohti Kiilopäätä.

Saavuimme Kiilopäälle noin kello 02.00. Telttaan nukkumaan. Seuraavana aamuna suihkuun (3€/henkilö) ja kahville. Bussi lähti kahden aikaan jolla pääsimme Rovaniemelle junaan ja kohti kotia.

Muutamia mietteitä partiovaelluksesta:

-14 vuotiaat tytöt kävelevät aivan samaa vauhtia kuin itsekkin. Kevyt rinkka autaa asiaa. Rinkkojen paino oli suurella osalla noin 15 kiloa ruokineen.

-Kukaan ei eksynyt tai tarvinnut muutenkaan huolenpitoa johtajilta. Koulutus tehosi (muutama ilta ja viikonloppu).

-Samoajat pärjäävät keskenään.

-Linja-auton ajanvarauksen tiedot varsinkin paikkojen varauksesta on todella puutteelliset.

-Hyvä ruoka parempi mieli. Emme syöneet kuin kerran pussipastaa.

-Pelkillä sandaaleillakin voi tehdä vaelluksen lapissa.

-Ensi vuonna uudelleen!!!

Suuri kiitos kaikilla mukana olleille sekä seuraaville merkeille/maahantuojille:

Fjällräven/primus.

Saimme lainaan viisi telttaa. Akka, keino sekä skule shape. Teltat toimivat täydellisesti. Kevyet teltat laskivat rinkkojen painoa joka on todella suuri asia jaksamisen kannalta. 14-17 vuotiaat eivät jaksa kantaa kymmenien kilojen rinkkoja vaan kaikki turha paino on karsittava pois.

Keittimiksi saimme lainaan primuksen pullon päälle ruuvattavat keittimet sekä yhden "spider" omilla jaloilla seisovan kaasukeittimen. Painonsäästö on huomattava verrattuna perinteiseen trangiaan. Käytimme trangian kattiloita. Vaikka pienet kaasukeittimet pullon päällä ovat huteria ei kukaan silti kaatanut kattilaansa tai jäänyt ilman lämmintä ruokaa.

Garmin.

Lainassa kaksi gps laitetta karttojen kanssa. Oregon 400t ja 450. Onneksemme kukaan ei eksynyt eikä gepsiä käynnistetty kertaakaan vaelluksen aikana. Suunnistuskoulutus oli näköjään opittu kunnolla.