Siikaongella Tammisaaressa

Aurinko paistaa ja jäät lähtee. Siihen keliin sopii siian pohjaonginta. Siian onginta on aika helppoa ja välineet voivat olla melkeimpä mitä vaan kotoa löytyvää. Itse ongittu ja savustettu siika ON hyvää.

Ongeksi valitaan virveli jolla voi heittää. Mallilla ei juurikaan ole väliä kunhan sillä voi heittää syötin painoineen sopivan matkan päähän. Meillä oli välineinä UL-vapa ohuella kuitusiimalla, haukikeppi paksulla siimalla, mökillä vuosia ellei kymmeniä vuosia viettänyt normi virveli. Kaikki toimii ihan yhtä hyvin. Mitä pitempi vapa sen helpompaa heittäminen on.

Siima saa olla ihan mitä tahansa kunhan kestää edes jonkin verran. Itse koukku ei ole heittosiimassa joten paksu siima ei haittaa arkaa siikaa. Kirkaan väriset kuitusiimat helpottaa huomattavasti näkemään minne kaverin siimat menevät eikä tule sotkuja niin helposti.

Lisäksi tarvitset koukun, painon, leikarin ja perukkeeksi ohuempaa siimaa noin metrin. Paksuun siimaan joka on virvelissäsi valmiiksi pujoitetaan paino. Paino saa olla sellaista mallia joka liukuu siimassa esteettä. Kun paino on solmittu kiinni sidotaan siiman päähän leikari estämään painon liukumista liian pitkälle kohti koukkua. Leikariin tulee peruke vaikkapa 0,15-0,20mm kirkkaasta siimasta. Siiman päähän pieni koukku. Pienisuiselle siialle koukku saa olla pieni. Koko 12 uhuena pintaperhokoukkuna toimi ihan hyvin. Näitä löytyi kaapista valmiiksi joten saivat kelvata.
Eli järjestys on tämä: Kalastaja-virveli-siima-paino-leikari-uhut siima-koukku-mato-siika-savustuspönttö.

Syötiksi mato. Matojen löytäminen kylmästä maasta saattaa olla aika haasteellista joten ne kannattaa ostaa valmiina kalastuskaupasta. 50 madon purkki maksaa alle kympin joka riittää muutamaksi viikonlopuksi hyvin. Elävä mato pujoitetaan koukkuun paksusta päästä niin, että mato jää pitkäksi. Siika imailee matoa hiljalleen eikä pahemmin näyki matoa hajalle.

Koko koukkupainoviritelmä heitetään virtaisaan hiekkapohjaiselle paikalle. Siika ruokailee puhtaista pohjista sukasmatoja. Paksu levä haitaa kovasti ruoan löytymistä joten siika viihtyy siellä missä madotkin. Hyvien paikkojen löytäminen saattaa olla haasteellista, mutta kokeilu on helppoa. Tämäkin mökkiranta löytyi viime vuonna ihan kokeilulla.

Siian kalastus sopii vaikkapa oheisharrastukseksi mökillä. Kiire ei ole mihinkään vaikka vapa nykisikin. Siian annetaan syödä mato loppuun ja mielellään pidetään siimakin vähäsen löysällä ettei siika huomaa siimaa. Kun siika on muutaman minuutin syönyt matoa kelataan se ylös. Koukku saattaa olla syvälläkin suussa, mutta mato pysyy ehjänä ellei sitä itse riko koukkua kaivaessa. Samaa matoa voi ihan hyvin käyttää uudelleen. Yksi siika tulikin yöksi jätettyyn onkeen aamun aikana, koukku oli vatsassa!
Jotkut käyttää kulkusia vavan päässä ilmoittamassa nykimisestä, keksimme halvemman keinon. Siima vähäsen löysälle ja kertakäyttömuki vavan päähän väärinpäin. Siiman kiristyessä muki hyppää ilmaan! Muutama tuulenpuuska sai sykkeen nousemaan turhaan...


Kuten arvata saattaa ei tämäkään kalareissu alkanut niin kuin piti. Ongelma muodostui jäästä jota lahti oli aivan täynnä. Aluksi oli tarkoitus käydä hakkaamassa jäähän pieni alue josta voisi koittaa ongintaa.

Jää pehmeni päivän mittaan auringossa ja saimme hakattua kohtuu ison alueen vapaaksi jäistä kunnes otimme järeät keinot käyttöön. Eiköhän neliheppanen perämoottori jaksa nostaa soutuveneen jäälle. Metri metriltä moottori jaksoi puskea jäitä lautoiksi ja sula kasvoi kokoajan. Kauempana rannasta pystyi ajamaan moottorilla pitkiäkin linjoja kohti avovettä. Saimme avattua reitin avoveteen muutaman sadan metrin päähän.

Viiden tunnin urakan jälkeen olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Meillä on astetta isompi avanto siian ongintaan. Aurinko paistaa, työt on tehty joten on aika "tshh, klak", kunnes silmissä alko kaikki liikkua aivan liian nopeasti. Koko jäämassa lahdessa lähti liikkeelle tuulen mukana ja uusia railoja syntyi joka minuutti. Jää painuu vauhdilla rannan ohi pitäen kolinaa ja kilinää. Puolen tunnin päästä kaikki jäät painuivat seuraavan lahden pohjukkaan kasaan. Lapio, kaksi henkeä, airot, soutuvene perämoottorilla näköjään riittävät lähes neliökilometrin kevätjään hajottamiseen. Jäiden lähtöä on hieno seurata kun se painuu ohi kovalla vauhdilla!

Jäät lähti joten onget veteen ja odottelemaan. Saimme neljä siikaa ylös asti, lisäksi kaksi kävi näykkimässä. Suurempien kalastajien mielestä ajankohta oli vielä liian aikainen. Olihan jäät lähteneet samana päivänä.

Reissun ensimmäinen ja isoin siika.

Ensimmäinen siika minkä itse sain.

Katse seuraa tarkkana seuraavaa tärppiä.

Iltapalaksi kevyt perunasalaatti. 10 makkaraa, muutama peruna, chilimaustetta, pippuria, suolaa ja puoli tuubia silavaa sekä öljyä lisätehoksi. Luulisi riittävän 5 hengelle....

Fenix HP20 otsalamppu testissä

Fenix hp20 otsalamppu testissä. HP20 on tavallaan aika erilainen lamppu verrattuna muihin, regulointi ja vesitiiveys. Regulointi lampussa tarkoittaa virran tasaamista eli käytännössä valoteho ei laske samaa tahtia kuin reguloimattomassa lampussa. Regulointi ei tuo valotehoa yhtään lisää vaan tasaa sen. Normaalisti valoteho laskee samassa suhteessa kuin paristojen varaustaso. Regulointi pitää valotehon vakiona kunnes paristot loppuvat. Eli käytännössä kun virta lähenee loppua niin valo loppuu aika nopeasti. Reguloimattomassa lampussa valoa saa tunteja ellei kymmeniä enemmän, mutta tekeekö sillä valolla mitään? Karttaa sillä voi lukea...ehkä...

Fenix hp 20 paketissa.

Fenix hp 20 otsalamppu myydään vahvassa pakkauksessa. Lampun pakkaminen samaan laatikkoon takaisin vaatii arkkitehdin mieltä. Toisaalta käyttölamppua ei pakata uudelleen myyntilaatikkoon.

Lamppuosa on kohtuu kevyt joka sisältää itse led polttimon sekä päähihnan. Lamppuosassa on säätö valon kulmalle. Valon kulman säätö on kohtuu laaja, 90 astetta. Esimerkiksi fillarikypärään kiinnitettynä suuresta kulmasta on hyötyä. Petzl mallit valaisee liian ylös useimpien kypärien kanssa. Säätö liikkuu naksahduksien varassa joita on seitsemän. Paristot sijaitsee johdon päässä vesitiiviissä kotelossa. Ohut kotelo helpottaa taskussa kuljettamista. Koteloon voi halutessaan kiinnittää kehyksen joka sisältää klipsin jolla kotelon voi kiinnittää vaikka taskun reunaan tai vyölle. 

Paristokotelo ja pääkytkin.

Kytkimiä lampussa on kolme. Paristokotelon päällä sijaitseva pääkytkin laittaa virran päälle ja sytyttää johdossa olevat käyttökytkimet loistamaan. Käyttökytkimet on johdon puolivälissä joka minulla on aikalailla lonkan kohdalla. Päätä kun kääntää nousee kytkin vähäsen korkeammalle. Toisesta napista lamppu sammuu ja toisella valitaan valoteho neljästä vaihtoehdosta. Kytkimen valot ovat erivärisiä ja palaa vaikka itse lamppu ei olisikaan päällä. Paristokotelon pääkytkin sammuttaa myös kytkimien valot. Mukana paketissa on kaksi pientä pyykkkipoikaa jolla kytkimen voi asemoida vaikka paidan rinnukseen kiinni.

Kytkin ja sen valot. Koko on noin kolmasosa tulitikkuaskista.

Lampun käyttö käytännössä

Hankin lampun maaliskuun alussa juuri sopivasti loman alkuun. Paljon pimeää testimaastoa lampulle! Valoteho ei jätä retkeilijää pulaan, täysi 230 lumenin teho on jo lumen ollessa maassa aivan liikaa. Heikoimmalla kuuden lumenin tehollakin näkee jo kulkea maastossa ilman puihin törmäämistä. Sukset jalassa alamäessä täydellä teholla ei jää epäselväksi mäen alla olevat kuopat ja puut vaikka matkaa alas olisikin 100 metriä. Valokeilan keskiosa näyttää pitkälle ja reunojen himmeämpi valaisee lähialueen reunatkin. Hitaassa kulkemisessa valokeila saisi olla leveämpikin, onneksi siihen on saatavissa ratkaisuksi hajoittajalinssi muutaman euron investoinnilla. Hajoittajaa minulla ei ole, mutta tulen hankkimaan.

Lamppuosa on mukava päässä. Soljet ei paina eikä lamppu heilu. Pääni ei ole mielestäni iso, pipoissa ja hatuissa otan yleensä isomman koon jos on vaihtoehtona, mutta tässä lampussa päähihnan kiristys on löysimmässä vaihtoehdossa ja se mahtuu ohuen pipon päälle just. Joten isopäisten kannataa kokeilla hihnaa ennen hankintaa. Pään ylittävällä hihnalla on säätövaraa ihan riittävästi sekä sen voi jättää pois halutessaan. Soljet on paksut ja säätö hankalaa käsineet kädessä. Tosin solki ei luista päässä ollessa.

Paristokotelon ohuus ihastuttaa. Kotelo mahtuu taskuun ja siinä ei ole mitään teräviä kulmia. Olen pitänyt sitä housujen takataskussa. Kotelo on lähes saman muotoinen molemmilta puolilta joten sen voi vaan heittää taskuun sen kummemmin miettimättä.

Kytkimen käyttö onkin jokseenkin hankala. Kaksi nappia täysin symmetrisessä palikassa. Toisessa palaa sininen taustavalo ja toisessa keltainen. Jos muisti pelaa kummasta väristä valita homma helpottuu. Talvella johto on luultavasti takin alla joten kytkintä tulee käyttäneeksi takin kankaan läpi. Taas vaaditaan muistia, ylempi nappi tai alempi nappi. En vieläkään muista kumpi väri tai mitä ylempi nappi tekee. Valotehon säätö on rasittavaa, mutta mahdollista takinkin läpi. Kytkimen valosta on hyötyä. Lampun löytää teltasta. Valo valaisee teltan ääriviivat joten herätessä ei ole aivan ihmeissään mitenpäin on ja missä... Kytkin toimii ns. yövalona. Siitä pidän!

Valoteho

Lampussa olevat neljä valotehoa 230/125/51/6 lumenia riittää varmasti kaikille retkeilijöille.Suurimman osan ajasta 125 lumenia on aivan riittävästi. Reguloinnin ansiosta valoteho pysyy vakiona. Alla neljän kuvan sarja jossa hahmottaa tehojen erot. Kameraani ei saanut täysin manuaaliseksi joten kamera on saattanut tehdä omia valotuksen korjauksia kuviin. Kuvat ei vastaa todellisuutta, mutta antaa ideaa eroista.

Seuraavassa sarjassa valokeilaa on siirretty siihen kohtaan jossa silmä erottaa selkeästi kohteen. 

Vesitiiveys

Lamppu on vesitiivis IPX-8 standardin mukaan eli se kestää upotuksen 2 metrin syvyyteen. Melonta? Joo juuri tämä ajatus lampussa on aivan mahtava. Monet kerrat merellä aallokossa on rantauduttu aika onnella. Aikaisemman lampun teho ei ole riittänyt kertomaan rannan kivistä tai veden syvyydestä. Nyt on tehoa ja vesitiiveyttä!

Lamppu vietti altaassa yhden illan.

Plussat

-Teho

-Vesitiiveys

-Neljä paristoa (myyntipakkaus)

-Paristokotelon muoto

-Kytkimen valo yövalona

-Jämäkkyys

-Valaisukulman säätö

Miinukset

-Kytkimen napit ja niiden ulkoa opettelu

-Lyhyt säätö hihnassa

-Liian vähän säätöjä valokulmassa

-Johto liukuu liikaa pään takana olevassa kiinnikkeessä (estää hihnan joustavuutta jos johto on liian kireällä)

Yhteenveto

Fenix HP20 sopii retkeilijälle joka haluaa suurta valotehoa, ehdotonta kestävyyttä ja laatua. Täydellä teholla juokseminen onnistuu ihan hyvin myös metsässä joten lamppua voin suositella harrastelija suunnistajalle tai seikkailukisoihin jos tarvitsee paristoilla toimivaa valaisinta. Hinta on kuitenkin vähintään neljäsosa "suunnistuslampuista". Valon hajoituslinssi kannattaa hankkia jos pyörii paikoillaan tai pystyttelee telttaa. Suurinta valotehoa retkeilijä ei tarvitse, mutta välillä kaipaa täyttä tehoa joten sitä löytyy tarpeen vaatiessa. Regulointi auttaa paristojen käytössä loppuun asti eikä oma piheys paristojen vaihdossa tule vastaan.

Jos kytkin olisi loogisempi antaisin lampulle arvosanan 9/10 kategoriassaan. 

Fenix HP20 otsavalaisin:

230 lumenia 3t 29 min

125 lumenia 8t 24 min

51 lumenia 24t

6 lumenia 296t

Strobo 230 lumenia

Hidas vilkku 51 lumenia

SOS 51 lumenia

IPX-8 suojaus, upotus veteen 2 metrin syvyyteen.

Painot.

Lamppuosa 135 grammaa

Paristokotelo 110 grammaa

Koko lamppu johtoineen 273 grammaa (+ paristot 4 x AA=90g)

Partioaitta 99,95€

Ohjelmistoa puhelimeen

Kaikilla on kännykkä, tai siis lähes kaikilla. Nykyiset älypuhelimet pyörittää vaikka minkälaista ohjelmaa ja nettiselaimella voi etsiä mitä haluaa. Kartat on ollut vähäsen hankalia käyttää puhelimella. Google maps toimii ihan hyvin varsinkin tie käytössä, mutta maastokartta onkin hankalampi käyttää.

Sattumalta vastaan tuli Timo Nokon rakentelema ohjelma joka vie suoraan karttapaikan maastokarttaan siihen paikkaan jossa puhelin sijaitsee. Aivan mahtavaa! Tarvitsee siis puhelimen jossa on gps ja nettiyhteyden toimiakseen. Mieleeni ei tule muuta tapaa saada maastokartta gps yhdistelmä ilmaiseksi. Tietty eihän se toimi reitin piirtämiseen tai jatkuvaan kulkemiseen, mutta toimii täydellisesti sijaintinsa tarkistukseen.
Puhelimeeni ohjelma asentui suoraan eikä tarvinnut tehdä mitään kikkailuja. Ohjelma on .sis tiedosto joka asentuu useimpiin symbian 60 puhelimiin suoraan vaikka muistikortilta.

Timo Nokon nettisivut jonka lopusta ohjelmakin löytyy.

Oma puhelimeni jossa ohjelma toimii on nokian e55.

Avaa ohjelma.

Ohjelma aukeaa ja hoitaa kaiken itsestään.

Sijaintisi näkyy kansalaisen karttapaikan nettisivulla kartan päällä. Tässä kuvassa paikka heittää noin 100 metriä, gps tarkkuus ei ollut parvekkeella kovinkaan hyvä.

Ostetaan polkupyörä

Ostaisin polkupyörän. Ihan sellaisen perusmallin jolla olisi mukava taittaa muutaman kilometrin työmatkan. Vaihteita tai muutakaan ekstraa en tarvi. Jos sinulla lojuu nurkissa ylimääräisiä menopelejä niin otathan yhteyttä!

Pizzaa trangialla

Kaikkea pitää kokeilla ja testata. Trangialla tai muillakin retkikeittimillä saa tehtyä vaikka täytekakun. Nyt kokeilimme pizzan paistamista paistinpannuun viritetyllä uunilla. Kolme trangiaa ja kolme pizzaa. Yksi paloi pahasti, kaksi oli oikein maukkaita!
Eli tarvitset trangian tai jonkin muun paistinpannun jota kehtaa kuumentaa. Teflon pannuista ei tässä kokkailussa saa hyötyä. Paistinpannun kunnolla ei ole mitään väliä. Idea on rakentaa paistinpannusta uuni jossa pizza kypsyy kuin sen tekisi kotona uunissa. Pientä kikkailua tiedossa...

Uuni rakentuu paistinpannusta, leivinpaperista ja foliosta. Pizzaohje on aivan normaali, mutta kannattaa välttää kaikkea kosteaa kuten tomaattia. Foliopaistinpannuviritys ei ole kosteutta poistavaa mallia.

Perusidea viritykselle on seuraavanlainen: Liekki lämmittää paistinpannun pohjan kuumaksi. Kuuma ilma pääsee kiertämään pizzan pohjan alta reunojen kautta poistuen keskeltä pannua foliokannen läpi.

1. Tee foliosta noin kynän paksuisia tikkuja jotka peittävät paistinpannun pohjan. Tyhjiä koloja saa jäädä kunhan ovat alle 2x2 cm kokoisia. "tikkujen" ideana on pitää pizzapohja irti kuumasta pannusta.

Ensimmäiset tikut pannulla.

2. Seuraavaksi leivinpaperista leikataan pohja joka on noin sentin kapeampi kuin käytettävä paistinpannu. Kuuman ilman on tarkoitus kiertää foliotikkujen kautta reunasta ylös. Liian tiivis reuna polttaa pohjan jättäen täytteet kylmiksi.

3. Laita valmiiksi kaulittu pizzataikina leivinpaperin päälle varmistaen ettei mikään kohta osu paistinpannun reunoihin. Kaikki mikä koskee reunoihin palaa mustaksi. Lisää täytteet välttäen kosteita aineksia.

Täytteet ennen juustoa.

4. Kansi tehdään myös foliosta. Kansi kannattaa muotoilla palloksi ettei mikään kohta ruoasta koske folioon. 3-5 pientä taitosta tekee foliosta puolipallon tai sitten foliosta voi murjoa sopivan hatun pannun päälle. Folion on oltava todella tiiviisti pannun reunojen päällä. Keskelle foliokantta tehdään muutaman millin reikä. Kuuma ilma kiertää keskeltä pannua pizzan pohjan kautta reunoista yli kohti foliokannen keskikohdassa olevasta reijästä ulos. Näin pizza paistuu tasaisesti.

Pizza paistumassa.

5. Jossain vaiheessa alkaa haiseman palanut pizza. Aina jokin kohta koskee pannun reunaa tai taikina on valahtanut liian lähelle pohjaa. Mieti järjellä ennen kuin avaat foliokannen. Pizza on käytännössä aina raaka kun kannen avaa.  Folion taittelu takaisin tulikuuman pannun päälle on hankalaa joten käytä kelloa. 5 minuutin jälkeen pizza ei voi olla valmis vaikka käryääkin jostain kohtaa.

6. Pizza on valmis! Syö hyvässä seurassa ja nauti!!!

Teimme kolme pizzaa joista yksi paloi ihan mustaksi. Kaksi pizzaa oli jopa parempia kuin kotona tehtyinä. Rapea ohut pohja ja hyvät täytteet. Teimme kaikki kolme pizzaa normaali trangioilla ja alkoholipolttimoilla. Aloitimme ilman rajoitinta, mutta lisäsimme rajoittimet kohtuu nopeasi käyttöön. Palavasta spriistä erottuva denaturointiaineen maku ei jäänyt pizzoihin. Pientä outoa makua maistoi, mutta se saattaa olla korvien välistä kiinni joten folio kannattaa kääriä mahdollisimman tiukkaan tai käyttää kaasua polttoaineena. Samalla idealla paistuu myös suolaiset piirakat. Poikkeuksellisesti paikalle ei tullut ihmettelemään kuin yksi kiinalainen pullonkerääjä, hetken se katseli toimintaamme sanomatta mitään... Urbaania retkikokkausta!

Trangiapizza ei ole hankala tehdä. Retkiruoaksi siitä ei ole pitkän paistoajan takia tai täytteiden säilyvyyden takia. Lyhyillä retkillä tai ihan kokeilun takia pizza on erinomainen trangiaruoka jota kannattaa kokeilla. Marenkikakku ei onnistu, mutta kaikki muu on tehtävissä trangialla!