Päiväretkellä merenjäällä Kuusamo easy siteiden kanssa.

Viime viikolla laitoin Kuusamon easy suksisiteet kiinni latusuksiin ja tänään pääsin testaamaan meren jäällä. Side toimii niin kuin oletinkin, eli hyvin. Pieni vika tai oikeastaan ajatuskatkos kävi asennusvaiheessa. Korotuslevy jonka laitoin siteen alle estää suksen uppoamista joten suksen pitopohja ei aina pääse tiiviiseen lumeen asti. Ajattelin ratkaista sen ongelman muutamalla palalla nousukarvaa tai vastaavaa materiaalia. Kenkä pysyy siteessä vaikka kuinka riuhtoisi irti, mutta kerran se silti irtosi. Rannassa tamppasin poikittain rinteen ylös ja horjahdin, kenkä irtosi siteestä. Jos side olisi säädetty tiukemmaksi tätä tuskin olisi tapahtunut. Pidin sidetta sen verran löysällä että suksen saa jalkaan ilman käsiä helposti.

Kunnon potkun saaminen kengästä siteeseen ja siitä sukseen riippuu kokonaan kengästä. Omat talvikengät on  kohtuu väljät joten hiihtäminen on aika samanlaista kuin metsäsuksillakin, laahustamista... Tiukemmalla kengällä potku saattaisi toimiakkin. Tosin ne ketkä haluaa hiihtää kunnon potkulla ja hyvillä suksilla ei asenna tätä sidettä suksiinsa. Omissa suksissani on pitopohja ja riittävän löysä rakenne joten kunnon potkun puuttuminen ei haittaa. Jos meinaat asentaa kuusamon siteen omiin latusuksiisi niin kokeile aluksi hiihtää "laiskalla" tyylillä eli ilman kunnon potkua. Jos suksi pitää niin se toimii easy siteen ja talvikenkienkin kanssa.

Retkemme suuntautui Käärmeluodoille Lauttasaaren edustalle Helsingissä. Muutama aste pakkasta ja todella kova tuuli! Täysin pilvetön taivas toi kevään tuntua jo tammikuun lopulle. Perinteitä noudattaen ruoka on hyvää ja sitä on paljon. Loimulohta, juuresnyyttejä ja kuningaskatkarapuja. Nälkä lähti ja hauskaa oli.

Käärmeluodot sijaitsevat Helsingin ja Espoon rajan tuntumassa. Käärmeluotoja on kaksi joista olimme eteläisemmässä. Siellä on tulipaikka johon tuulee pohjoistuulella todella pahasti, vessa sekä roskis. Saaren luoteiskulmaan pääsee helposti veneellä ankkuriin. Syvyyttä en tiedä, mutta H-veneellä ollaa oltu siellä sekä vieressä oli huomattavasti isompi purjevene. Pohjoisemmalla saarella ei ole mitään (ehkä vessa jos muistan oikein) Sekä vieressä olevalla Käärmesaarella on tukeva laituri ilman poijuja. Tällä kertaa polttopuut olivat vähissä, meidän jälkeen yksi tai kaksi saa tehtyä tulet jos mukana on saha ja kirves. Puut olivat aikamoista pölkkyä. Kesällä tilanne oli samanlainen. Voi tietty olla ettei kukaan ole viitsinyt käyttää isoja pölkkyjä... Puuvajaa ei ole, puut on keittokatoksen takana (sateen) suojassa.
Retken kaikki kuvat löytyvät täältä.

Fjällräven pak winter untuvashortsit Saariselällä.

Kaverini lähti talvivaellukselle. Talvella tarvitaan lämmintä vaatetta joten hän kysyi mielipidettä lämpimistä housuista. Kaapissani on lojunut jo jonkin aikaa untuvashortsit joiden käyttö on jäänyt ainoastaan yhdelle syyspurjehdukselle. Purjevene, pakkanen, yö, nälkä.... Aivan järjettömän kylmää touhua. Joten shortsit pohjoiseen kohti oikeaa käyttöä.
Jotain kuin lainaa, odottaa saavansa takaisin lainatut tavarat ja jotain muuta. Kiitoksen tai vastalainauksen. Nyt se jokin muu lukee alla.

Annan kertomus talvisesta Saariselän valloituksesta.

Kaamosvaelluksella kauniita taivaita, ahkioiden retuutusta ja untuvashortsit

Neljän hengen ryhmämme ahkioineen tiputettiin bussista Saariselälle viideltä eräänä aamuna vuodenvaihteen jälkeen 2011. Kiipesimme Kiilopäälle, laskimme sieltä alas aamun pimeässä ja päädyimme viikkoa myöhemmin Raja-Jooseppiin. Autiotuvilla meidät tunnettiin mukana olevista korttipeleistä ja eläindominosta.

Päivät valkenivat yhdeksän aikaan ja hämärtyivät puoli neljän jälkeen. Hiihdettiin omaa latua tunturin rinteen metsikössä, kahlattiin puuterilumessa tai seurattiin moottorikelkan tai ahkion jälkeä. Hiihtämisen lomassa välillä sauvakäveltiin ylämäkiä sukset ahkiossa. Illalla maattiin autiotuvan laverilla ja pelattiin. Tehtiin herkkuruokia kuivatuista, lounastermoksissa liotetuista ruoka-aineista. Lohiwokki ja Aura-juustolla maustettu spagetti bolognese (ohjeet Raija Hentman herkutellen luonnossa) tekivät kauppansa. Ja kun jaksettiin taas syödä, sulatettiin jättikorvapuustit ja keitettiin kaakaota.

Viimeistään telttaöinä kaikki lämpimät vaatteet osoittautuivat hyviksi ja tarpeellisiksi. Erikoisin varusteeni oli lainaamani untuvashortsit. Ne herättivät vaelluksen alussa kavereissa naurua, mutta se väheni, kun lounastauoilla ja telttaillessa seisoskeltiin pakkasessa. Sivuista vetoketjuilla avattavat shortsit puki päälle helposti. Ne olivat lämmin ja mukava taukovaatepari untuvatakille eivätkä vieneet juuri tilaa makuupussin kompressiopussiin pakattuna. Ne myös mahtuivat toppahousujen päälle, ja silti sumopainiulkoasusta huolimatta pystyi liikkumaan. Eniten jäin epäilemään niiden kestävyyttä käytössä. Ja toisaalta en uskaltaisi lähteä vaellukselle ilman shortseja pidempiä toppahousuja, joten molempien kanssa vaatteita voi tulla mukaan enemmän kuin olisi pakko. Kuitenkin ne olivat ehdottomasti mukaan ottamisen arvoiset, ja jotkin vastaavat taukohousut olisi kiva olla mukana tulevaisuudessakin.

Myös ahkio ansaitsee muutaman kommentin. Rakkaus-vihasuhde siihen vahvistui viikon aikana, kun toisinaan se tuuppasi vetäjänsä ylös kuopasta, toisinaan sitä sai kiskoa ylös mäestä, jota ei ollut edes ylämäeksi huomannut. Kapea ja seuralaisiinsa verrattuna siro Savotan Paljakka voitti naurunkitkeristä huomautuksista päätellen jarruvaunuksi kutsutun leveämmän ahkion. Koko porukka päätti harkita seuraavalla kerralla rinkkaa. Kun pitoa ei ole, rinkka selässä sitä saisi lisää. Ahkio voisi olla kätevä tunturipaljakalla, ja mahtuuhan siihen mukavasti talvivaelluksen varusteet, mutta Saariselällä paksun upottavan lumen aikaan sen kanssa sopivan tasaiselta tuntui lähinnä tylsä joen jää.

Ahkioiden kiipeilytystä

Parhaiten vaelluksesta jäi mieleen tunturin ylitys, joka muutaman kipeytyneen polven ja ahkioiden kanssa kävi haasteesta. Päivänvalo alkoi loppua tunturin rinnettä kiivetessä, ja kaikki voimat kuluivat ladun avaamiseen paksussa puuterilumessa. Etsittiin leiripaikka, ja etsintää tahditti vaelluskaverilta päähän soimaan tarttunut ”Mun koti ei oo täällä”. Leiri nousi pimeään ja hiukan tuuliseen Kaarnepään rinteeseen. Oli mukava pukea päälle kuusi kerrosta vaatteita. Niissä saattoi istua yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa palelematta, tehdä päivällistä ja viettää iltaa kynttilöiden ja otsalamppujen valossa. Pimeys rajasi leirin, jossa ahkioineen, telttoineen ja keittimineen oli kaikki, mitä saattoi tarvita.

Seuraavana aamuna etsittiin ilman ahkioita reitti ylös tunturille kohti seuraavaa etappia. Tehtyä reittiä saattoi sitten ahkioiden kanssa sauvakävellä tai välillä kontata ylös. Masennusmittariksi ristitty GPS kertoi parasta suuntaa ja kipeiden polvien inhoamia nousumetrejä.

Silloin kaamoksen päättymisen päivänä puolenpäivän aikaan oltiin ylhäällä tunturissa. Vaaleanpunavioletti taivas hohti, ja sen edessä kaartuivat lumen peittämät tunturikoivut. Saattoi vain olla ja nauttia maisemasta. Seurata katseella tunturien lakia ja himmeän rauhallista hiljaisuutta, kuunnella tuulta.

Eikä mikään ennakoinut nopeasti muuttuvaa tunnelmaa, kun alkoi huvittava ja epätoivoinen laskettelu-urakka alas tunturista. Ahkiot eivät seuranneet perässä, ellei mennyt kovaa ja suoraan. Eikä jyrkässä, risukkoisessa rinteessä voinut mennä kovaa eikä suoraan. Joka mutkan jälkeen ahkion saattoi hakea sieltä, minne se oli jäänyt jumiin. Ei selvinnyt, oliko sen kehumisesta enemmän hyötyä kuin torumisesta, mutta molempia yritettiin. Kun lopulta päädyttiin alas ja tasaista latua tuvalle, päivän neljään kilometriin oli käytetty viisi tuntia. Samassa ajassa olisi hiihtänyt melko tasaista reittiä valmiilla pohjalla nelinkertaisen matkan.

Loppuvaelluksen tasaiset päivät kävivät vaihtelusta, ja viimeisen yön telttaleirin vieressä rajavartiolaitoksen valot totuttivat takaisin sivistykseen. Kun mono on oppimamme sanonnan mukaan syönnillä taas, lähdetään uudestaan.

Sellainen oli Annan retki. Hyvältä kuulostaa! Sitten itse shortseihin joista edellä olevasta tekstistä tutustuttiinkin.

Fjällräven PAK winter down shorts. Nimikin jo kertoo jonkinverran, untuvaa pakattuna pieneen tilaan. Shorteissa on muutama aika hyvinkin mietitty ominaisuus. Takaosa ei ole untuvaa vaan keinokuitua. Istuessa märälle tai kuivalle takapuoli alkaa kostumaan joko vedestä tai hiestä. Keinokuitutäyte ei kärsi lähellekkään niin paljoa kuin untuva kosteudesta. Sivuilla olevat kokopitkät vetoketjut aukeavat kokonaan. Eli shortsit saa jalkaan vaikka sukset jalassa. Vyötäröllä säätötarra. Pituus yltää polven alapuolelle, olen 178cm ja jos jalassa olisi saappaat ei jäisi rakoa shortsin ja saappaan väliin.  Yksinkertaista lämpöä! 

Niin ja se tärkein juttu, 378 grammaa L-koossa.

ps. Jos haluat kertoa oman tarinasi grammari.comissa kuvien kera tai ilman, ota yhteyttä. 

Kuusamon finngrip easy suksiside

Kuusamon uistin julkisti uuden suksisiteen. Siteeseen käy lähes kaikki jalkineet mallista riippumatta. Lenkkarikin esim salomon xa pro pysyy siteessä todella hyvin. Kokeilumielessä asensin siteen latusuksiin (44 mm leveät). Alle laitoin korotuslevyn vanerista johonka ruuvasin siteen kiinni. Levyssä on kaksi pitkää ruuvia jotka pitävät sen kiinni suksessa. Lisäksi siteen omat ruuvit 4 kappaletta jotka yltää sukseen noin sentin syvyydeltä. Lähipäivinä tulee testiraportti.

Loppiaisen metsäretki

Vihdoin vapaapäivä, loppiainen. Mahdollisuus lähteä retkelle. Tällä kertaa retki suuntautui melkeimpä tuttuun paikkaan, Iso-Vasikkasaareen. Vielä oli käymättä alueen eteläisin nuotiopaikka joten suuntasimme sinne.
Matka alkoi kelloon tuijottamisella koska työvuoro loppuu..15...17...18 jihaa ja menoksi. Alkon ja McDonaldsin  kautta kohti rantaa. On jo pimeä, mutta otsalamppua ei tarvitse. Kaupungin valot valaisevat ihan riittävästi varsinkin kun jään päällä on lunta. Lunta jäällä oli yllättävän vähän melkein jopa lenkkareilla voisi kulkea. Jäälle aikaisempana viikkona noussut vesi oli poissa vaikka paikoin näyttikin märälle. Rannalla lunta onkin jo enemmän joka välillä alkoi naurattamaankin. Onneksi housuntaskuissa on vetoketjut!

Illasta minulla ei ole kuvia. Halpa pokkari ja pimeä on huono yhdistelmä joten kamera pysyi repussa. Perinteistä poiketen ruokalistalla ei ollut roskaruokaa vaan ihan oikeaa keittoa. Tai siis keittoa keittovaiheessa ja pataa lautasella. Nakkisoppaa!!! Halpaa, hyvää ja helppoa.

Vasikkasaaren eteläisin keittokatos on kuin kesämökki. Seinät ympärillä ja oviaukko josta tuuli painaa sisään. Onneksi matkassa oleva tarppi teki oven virkaa. Kohtalaisen kuivaa puuta ja valmiiksi pilkottuna. Kyllä Espoossa osataan huoltaa nuotiopaikkoja!

Säätiedotus lupasi noin 5-10 astetta pakkasta. Olisi ollut järkevää katsoa myös tuuliennuste. Sen verran kovaa puhalsi yön, että emme lähteneet etsimään tarpille paikkaa metsästä vaan nukuimme katoksessa. Mukava herätä kun kaikki varusteet ovat kuivia eikä kosteus ole tiivistynyt minnekkään. Aamusta alkaen hiihtäjiä ilmestyi paikalle paistamaan makkaraa.

Hiihtäjissä yksi asia pisti silmään, kenelläkään ei ollut jäänaskaleita kaulassa. Vaikka jää on paksua ja kohtuu varmaa varsinkin lähellä rantaa. Itse en lähtisi leikkimään hengellä varsinkaan lapsien kanssa! Hyvät naskalit kaulassa ei ole tiellä eikä haittaa millään tavalla liikkumista. Mikäs siinä jos itse haluaa kokeilla avannosta ylösnousemista ilman naskaleita, mutta älkää pakottako pieniä lapsia kokeilemaan. Naskaleita näkyy muutenkin aika vähän jäällä liikkuvilla. Luultavasti kaikki sanoo liikkuvansa varmoilla jäillä...

Kuulostaa yhtä tyhmälle kuin istuisi autossa ilman turvavöitä koska kuljettaja on rauhallinen ja varma, ei se ole ajanut kolaria ennenkään!

Naskalit kaulaan kaikille jäillä liikkujille, tappakaa ittenne eikä muita jotka ovat mukana tai osallistuu avannosta pelastukseen.

Alla muutama kuva jäältä:

Iglumuotti

Sain kaverin lippukunnalta iglumuotin lainaan. Hauska laite ja varmasti toimiva jos vaan jaksaa lukea käyttöohjeet ennen rakentamista. Lähdimme tekemään iglua illalla töiden jälkeen lähimmälle niitylle. Aavistuksen ennen kello kahta yöllä totesimme projektin olevan valmis, aamulla pitäisi taas herätä joten jätimme katon laittamatta. Muotissa on hyvä idea, mutta todella muovinen ja epämääräinen rakenne. Osat irtoilee toisistaan aivan liian helposti.

Lopputulos: Ihan hauska laite vaikka hinta onkin aivan järjettömän iso. Luulisi kilpailijoitakin löytyvän jotka tekisivät muottia alle 200€ hintaan...  Icebox

Ensimmäinen kerros rakentuu. Muotissa oleva viiva jonka mukaan tehdään oikea kallistus ei näy ilman lamppua juuri ollenkaan. Se kannattaa värittää tussilla jotta sen näkisi.

Lopetimme tähän. Aamulla töihin.