tiistai 22. helmikuuta 2011

Potkukelkalla ulkosaaristossa

Potkukelkkaretki ulkosaaristoon. Pakkasta -10 astetta. Viime viikko kovaa pakkasta 15-20 astetta eikä tuulta tai sadetta. Koko Suomenlahti on jäässä. Lähellä rantoja vanhan jään päällä on lunta liikaa joten on suunnattava ulos jos haluaa luistella tai kelkkailla.
Tunaus, työkalut jäivät kotiin...

Lähdimme matkaan kello 11 Lauttasaaren kärjestä. Ensimmäiset 300 metriä kelkka ei tunnu liukuvan ollenkaan. Lunta tarvii vain sentin jolloin se alkaa hidastamaan oikein kunnolla. Uudesta lumesta ei ole haittaa. Suunnaksi valikoitui lähes suoraan etelään kohti Koirasaarta. Aurinkokin melkein paistoi.

Matkalla ehti leikkimäänkin.

Sileetä jääkukkien peittämää uutta jäätä.

Muutaman kuvaustuokion ja potkuttelun jälkeen laivaväylä tulee vastaan. Tätä 9 metrin väylää pidetään auki talvisin. Väylä kulkee Porkkalaan asti. Jäätä riittäisi väylän toisellakin puolella niin pitkälle kuin näkee. Jäälohkareiden välissä oleva vesi alkaa näyttämään niin kylmälle ettei yli kannata mennä. Varsinkin jos huomaa olevansa väärällä puolella laivan saapuessa. Kohtasimme väylän Rysäkarin eteläpuolella. Tarpeeksi kun on rohkeutta voi koittaa hyppiä yli.
Jää lohkeilee lähellä väylää. Lohkareiden välit ovat kummiskin kunnolla jäässä.

9 metrin väylä kohti Porkkalaa.

Ylitysyritys. Siellä täällä sauva menee jäästä läpi. Lohkareita on silti paksu kerros joten kastuminen on epätodennäköistä. Jalat saattaa silti kastua.

Toisella puolella alle 30 sekunnissa. Kuvasta ei näy kaksi heittököyttä ja valmiiksi esille otetut vaihtovaatteet.

Päätämme olla menemättä toiselle puolelle, samaa jäätä sielläkin on kuin rannan puolella. Palaamme Rysäkarin  pohjoispuolelle pienelle luodolle pitämään evästaukoa. Kuumaa mehua, kaakaota, suklaapatukoita ja kaikenlaista muuta jännää.
Tuulensuojassa on mukava istua.

Rysäkarilta jatkamme kohti Espoon Gåsgrundettia. Linja on suora joten suunnistaminen on helppoa. Suomenojan jätevesipuhdistamon putki tulee jonnekkin meidän reitin varrelle. En tiedä sulattaako se jäätä tai onko se kuinka syvällä. Ei huomattu mitään poikkeavaa jäässä.


Jää ja lumi muodostaa kaikenlaisia muotoja luonnossa. Meren voima on ihan uskomaton miten se puskee jäätä luotojen päälle.

Gåsgrundetissa käytiin ihmettelemässä saunaa ja nuotiopaikkaa. Otimme muutaman halon mukaan tarkoituksena tehdä tulet jonnekkin muualle. Taukopaikka löytyikin ihan läheltä. Makkaraa pitäisi olla mukana. Onneksi on taskulämmintä myslipatukkaa, eli siis aivan kivikovaa.

Eksynyt retkeilijä vauhdissa. "Turhaan sä sieltä jään paksuutta kokeilet, alla on saari!"

Savupiippu jääkaminassa.

Vartin tauon jälkeen alkaa vilu vaivata joten jatkamme matkaa takaisipäin. Gåsgrundet-Melkki-Lauttasaari. Matkalla takaisin vastatuuli hidastaa ja jäädyttää naaman. Muutama hauska jäämuodostuma viereisellä saarella tekee pienen tauon.
Möykky.

Möykky sulaa, tai siis on sulanut auringon paistaessa.

Vain saappaat jäävät näkyviin jääpuikkoluolan tutkijalta.

Yhtäsoittoa takaisin. Kunto pettää kahden huippu-urheilijan vauhdissa, mutta perässä pysytään. Pohkeet kiittää seuraavana päivänä... Joskus voisi kokeilla lähteä huonompikuntoisten kanssa retkelle. Eipä hyytyisi ite! No, eihän me kovaa edes menty. Sellaista kovaa normivauhtia. Kesän kun potkii kickbikeä ei tälläinen vauhti olisi ollenkaan raskas. Sen pituinen se. Rannassa oltiin kolmen aikoihin takaisin.

Siten varusteisiin!

Kelkkana meillä oli kickspark potkukelkat. Näppärä laite. Itse tykkään potkukelkasta huomattavasti enemmän kuin retkiluistimistä. Ei tartte koko aikaa katella jalkoihin ja tasapainotella. Kickspark potkukelkkoja saa kickbike oy:stä. Ainoa vika mikä potkukelkoissa on, tai siis omasta mielestäni on jään paksuuden kokeilu sauvalla. Luistimilla on helppo pysähtyä tai hiljentää ja lyödä voimakkaasti sauvalla jäähän. Kelkalla se on vähäsen hankalaa. Jos joutuu heikoille jäille kelkan menettää aika helposti. Pitäisi laittaa jonkinlainen kelluke kiinni kelkkaan ettei se mene ihan pohjaan asti.

Vaatteet:
Yhdellä meistä oli ihan normaalit tuulenpitävät vaatteet ns. lenkkivaatteet. Kahdella meistä oli melontamärkäpuvun alaosat. Minulla neopreenihaalarin alla on juoksutrikoot lähinnä hiertämisen takia. Neopreeni oli yllättävän mukava liikunnallisessakin suorituksessa. Kyllähän sitä hiki valuu eikä pääse haihtumaan minnekkään, mutta ei se haittaa varsinkaan jaloissa. Lahkeet ei ole tiellä, tauolla voi makoilla hangessa tai jos tippuu avantoon ei jaloista tarvitse vaihtaa mitään varustusta. Mielummin sitä ottaa märän paidan pois ja vaihtaa kuivaan kuin alka vaihtamaan housuja.
Viiman torjumiseen mukana kulki ohuet kuorihousut neopreenien päällä, mutta ne siirtyivät reppuun aika nopeasti. Jalassa neopreenisukat, ihan ohuet linersukat sekä kalvottomat lenkkarit mallia salomon xa pro 3d. 

Selkä kärsi hiestä enemmänkin. Paita aivan märkä neopreenien alla. Villa alusasu, powerstretch paita ja kuoritakki. Harvemmi kuoritakki on päällä, mutta nyt ajattelin sen voitoksi kastumattomuutta. Packlite takki ei kastu vaikka tippuu avantoon. Tarvitsee vain vaihtaa vaatteet alta.

Tällä yhdistelmällä jos joutuu uimaan niin ainoastaan hanskat, paita ja pipo menee vaihtoon. Repussa silti kulki koko setti vaatteita. Toppahousut ja takki, sukat, pipo, hanskat, kalsarit, pakastepusseja kenkiin yms....

Kaikille lukijoille paikat ei ole tuttuja niin tässä karttalinkkejä kansalaisen karttapaikkaan:








5 kommenttia:

Litekayaker kirjoitti...

Hieno seikkailu, komeita kuvia!

korpijaakko kirjoitti...

Hieno idea! Kunnollinen talvi mahdollistaa "poikkeuksellisen" retkeilyn - ja toisaalta yleensäkin vain mielikuvitus on rajana. Pitäisi ymmärtää itsekin useammin tehdä muuta kuin ne tavalliset makkaranpaistoretket.

Kesällä ehkä uimaretkeilyä... =D (Märkäpuku, ehkä räpylät ja pari isoa kanoottisäkkiä kamoille.)

Hendrik Morkel kirjoitti...

Really cool photos, Timo!

Yeti kirjoitti...

Hienoja kuvia ja loistava retki-idea.

rioleichtsinn kirjoitti...

Amazing!