perjantai 30. heinäkuuta 2010

Apua

Sormet väärässä paikassa, kirves lipsahtaa, polvi rusahtaa, oksa rävähtää naamaan tai vatsatauti yllättää.

Ensiavusta on siis kyse sekä ensiaputarvikkeista. EA tarvikkeita on monenlaisia niin kuin käyttötarkoituksiakin. Kaikkeen pitäisi löytyä jotain, mutta kaikkea ei kannata kantaa mukana. Retkeilyvälinekaupoissa myydään eri merkkien näkemyksiä ensiavusta. Kannattaa aina varmistaa mitä on mukana. Jos et tiedä mitä sinulla on mukana niin ne kannattaa jättää saman tien pois ja hankkia tilalle sellaisia tarvikkeita joiden toiminnan tiedät. 
Aikoinaan hankin tatonkan ea setin. Ensimmäisen haavan sattuessa sormeen yllätys tuli vastaan, laastarin pehmuste oli niin leveä ettei liimapinta koskenut sormeen ollenkaan. Laastarit roskiin ja apteekista uusia joiden tiedän toimivan.
Joissain valmiissa paketeissa on myös ”liikaa” tarvikkeita. Siinä vaiheessa kun tarvitsee paksuja siteitä monta kappaletta on vamma luultavasti niin iso, että silloin voi aivan hyvin uhrata housun lahkeen tai paidan hihan ja hakeutua hoitoon. 

Ensiapuvälineissä pätee sama periaate kuin grammanviilauksessa. Monipuolisuus ja toimivuus.

Itselläni kulkee mukana nämä ensiapuvarusteet:
Noin 3 dl kokoinen minigrip pussi
2,5 cm leveää leukoplast teippiä
Side pehmusteella (isoihin avohaavoihin)
Muutama laastari
Muutava haavataitos (kankainen 5x5cm)
Steriili sidetaitos (5x5cm)
Idealside (ei ole aina mukana)
Lääkkeet

Teipistä ja kaikesta muusta saa rakennettua vaikka mitä. Housujen irtolahkeet toimivat siteinä, sukat painesiteenä yms. Jos käy niin pahasti että tarvitsee jotain suurempia kikkailuja loppuu reissukin siihen. Isot avohaavat/palovammat tai nilkan nyrjähdys keskeyttää liikkumisen kokonaan. Silloin on hakeuduttava hoitoon pian. 
Jos liikut sellaisilla alueilla ettei pois voi päästä helposti tai kohtuudella niin ensiapuvarustus kasvaa suuresti. Tosin silloin täytyy myös tietää enemmän kuin normaali ensiapukurssi antaa valmiuksia. No toisaalta sellasiin paikkoihin kun menee kannattaa jo konsultoida lääkäriä sekä pelastusta.

Lääkkeet: Burana, lihasrelaksantti, kyypakkaus. Näillä normaali retkeilijä pärjää jo vallan mainiosti. Vatsatautilääkkeitä en ole koskaan kantanut mukanani. Muutaman lääkärin kanssa juteltuani luovuin niiden mietinnästä. Jos pakki on sekasin niin se on sekaisin. Nestehukkaan auttaa juominen, jos neste ei pysy sisällä niin siihen auttaa kunnolla vain suonensisäinen tippa. Tuskimpa kukaan retkeilijä kantaa suomen oloissa nesteytysvälineitä mukanansa tai osaisi käyttää niitä. 

Buranan saat vahvempana kunhan vaan kysäiset lääkäriltäsi ja kerrot tarkoituksen. 600 burana ei kummiskaan ole ”huumetta” jota voisi väärinkäyttää. 
Lihasrelaksantin saa varmasti myös ihan samalla selityksellä. Vahvimmista versioista en osaa sanoa. Keskustele lääkärisi kanssa asiasta. Varmasti ymmärtää kun sanot olevasi viikko tolkulla yksin metsässä kaukana kaikista muista ihmisistä. Reseptilääkkeet ovat myös todella edullisia kelan korvauksen jälkeen.

Lääkäriltä sain myös vahvempaa kipulääkettä jos tarvitsisi. Se toimisi erittäin pahoissa loukkaantumisissa tai avomurtumissa. Myöhemmin kuulin toiselta lääkäriltä ettei se olisi hyvä vaihtoehto koska silloin kun en tuntisi enää mitään niin en olisi tajuissakaan. Voisi olla kurjaa kun tajuaa että jalka roikkuu jänteiden varassa ja tielle on pari kilometriä, mutta nukuttaa kivasti... Joten jäi se resepti hakematta.

Ensiapuvälineenä voisi myös mainita digikameran varsinkin jos olet yksin reissussa. Kaksi kertaa on siihenkin täytynyt turvautua. Ensimmäisellä kerralla kun olin yksin merellä melomassa Inkoon ulkosaaristossa. Illalla oli tylsää niin pyörin ympäri saarta kunnes katajan oksa pamahti suoraan silmään. En ole koskaan melonut toinen silmä kiinni, se ei varmaankaan ole helppoa kohtuu isossa aallokossa. Joten takaisin telttaan miettimään uudelleen. Keksin kameran! Otin silmästä muutaman kuvan salamalla ja ilman. Kameran lcd näytöllä zoomailessa ei silmässä näkynyt minkäänlaisia isompia vaurioita joten päätin mennä nukkumaan buffi molempien silmien päällä ja katsoisin aamulla uudelleen. Aamulla näössä ei ollut ongelmaa.

Toinen kerta sattui kun olin Gotlannissa ilman hattua... no paloihan se kuula aika pahasti. Päälaelle on aika hankala katsoa itse vaikka olisikin peili käytössä. Kamera käyttöön niin johan selvisi miksi pää on ”muhkurainen”.

Oli ensiapu minkälaista tahansa niin sitä varten kannattaa harjoitella. SPR järjestää ensiapukursseja kohtuu edullisesti myös ryhmille. Jos olet töissä niin saattaahan työnantajakin kiinnostua ensiapukoulutuksesta ja maksaa sen tai sitten järjestää kaikille työntekijöille samaisen kurssin.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää pohdintaa, mutta itse olen tullut vuorilta kipulääkkeen voimalla alas itse kävellen kun luita on ollut poikki. Kannattaa pitää lääkkeet mukana esim. Panacod