perjantai 30. heinäkuuta 2010

Ruokaa ruokaa



Syöminen taitaa olla retkillä se ainoa asia mitä on pakko tehdä. Ilman ruokaa retki tuskin onnistuu. Erilaisia retkiruokia löytyy lukuisasti ja erilaisia valmistustapoja kymmeniä. Syömisen tarkoitushan on saada ruumiille polttoainetta ja tarvittavia muita aineita. Yksinkertaisimmillaan pelkkä energiasisältöön tuijottaminen riittää. Maku ja nautinnollisuus muodostuu korvien välissä. Toisaalta ruoan tekeminen ja syöminen on suurelle osalle retkeilijöistä iso asia. Se tekee iloiseksi ja ruoan tekeminen on mukavaa puuhastelua. Aina sekään ei ole mukavaa, sateessa ja kylmissään voi parin tunnin ruokatauko olla yllättävän kurja kokemus. Joten sellaiset ruoat ja valmistustavat jotka vaativat pitkää valmistelua ja tekemistä kannattaa harkita muutaman kerran jaksaako tai viitsiikö niitä tehdä. Saman ilmiön monet varmasti huomaavat kotonaankin. Jääkaapista yleensä katoaa ensimmäisenä helpot ruoat jos on tarkoitus syödä vaan jotain nälkään. 

Osa retkeilijöistä onkin siirtynyt helpon ruoan maailmaan syömällä ainoastaan mysliä, patukoita yms. joissa ei tarvitse käyttää keitintä ollenkaan. Painohan on täysin sama kuin kypsennettävillä ruoilla. Tälläisen ruokavalion kanssa liikkuminen on helppoa, voi syödä silloin kun on nälkä.

Ehkäpä yleisin tapa on silti perinteinen kokkaus. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Se vaatii vähäsen enemmän valmisteluja, mutta ei haittaa. Tälläisen ruokavalion kanssa joutuu joka ruokatauolle pysähtymään puoleksi tunniksi vähintään. Mukavaahan se on kun aurinko paistaa ja hyttysistä ei ole tietoakaan. Sateen piiskatessa naamaan hyttyslauma ympärillä toivoo kaivavansa taskusta valmista ruokaa.

Ehkäpä tehokkain ja mukavin keino on yhdistellä näitä kahta tapaa retken ja päivän mukaan. Esimerkiksi lounas ja päivällinen. Toinen voisi olla keitettävä ja toinen kylmä. Katsoo sitten tilanteen mukaan kumman syö ensiksi. Lounasaikaan jos löytyy kiva ja suojaisa ruokapaikka tekee keitettävän ruoan ja myöhemmin ennen yöpaikkaa ei tarvitse etsiä päivällispaikkaa vaan syö silloin kun on nälkä.

Mitä sitten voi syödä:
Mitä vaan mikä sailyy ja sisältää tarpeaksi energiaa sekä maistuu hyvälle. Lyhyillä retkillä ainoastaan energiamäärällä on merkitystä. Ruumis ei siitä tuhoudu jos muutamaan päivään ei saa kasviksia tai proteiiniä. Pidemmillä retkillä alkaa korostumaan mitä suuhunsa laittaa. Helppo ratkaisu siihen on hankkia laadukkaita retkiruokapusseja joissa on lähes kaikki mitä tarvitsee. Yksi real tai reiter annos päivässä ja loppuenergia jostain muusta auttaa jo paljon. Viikkojen tai kuukausien retkillä joutuu jo ottamaan laskimen ja ravintotaulukot esiin jos haluaa syödä tehokkaasti ja terveellisesti.

Retkiruoka voi olla myös luxusta kuten Petri Hautala on blogissansa esitellyt. Resepteistä on myös tulossa kirja Tuulenhuminaa jonka arvioitu ilmestymisaika on elokuu 2010.Tuulenhuminaa


Kylmän ruoan nauttimisesta löytyy netistä jonkin verran juttua. Suurin osa on englanniksi. Suomeksi asiaa puidaan vaellusnet.com sivustolla sekä uudella blogilla ”ilman täydennystä



Erinäköisiä retkiruokakuvia:









Ei kommentteja: