Melontakauden aloitus

Melontakauden aloitus ehkä vähäsen myöhässäkin. Ilma on lämmin ja t-paidassa on mukava istua saaressa. Kalastaja kertoi pintaveden olevan jo 9 astetta. Kevään ensireissu suuntautui tutuille paikoille ilman pitkiä melontamatkoja. Canoan kajakkivajalta runsas kolme kilometriä melontaa saareen.

Tyyni meri.

Saaressa jossa harvoin on ketään oli nyt muutama siian onkija, lähtivät illalla pois ja saari on oma. Illalla grillattuja kasviksia ja nuudeleita. Näköjään nuudeipussien chilin voimakkuus vaihtelee... Kieltä polttaa, mutta hyvää on! Yöksi säätiedotus lupaa kuusi astetta lämmintä eikä tuulta juuri ollenkaan. Sateestakaan ei pitäisi olla haittaa. Bivyyn yöksi kajakkien viereen. Pieni tuulenvire puhaltelee naamalle ja tähtitaivas loistaa silmissä ennen kuin nukahtaa. 

Kello 0450.

Yöllä heräilin silloin tällöin, välillä jokin pöllö huuteli ja lokit vastaavat. Aikamoista sirkusta, mutta auringonnousu oli mahtava. Valo paistaa silmiin ja näkymä on hieno. Muutama kuva ja takaisin nukkumaan. Hiki valuu ja aurinko jatkaa paistamistaan. Varustevaihtoa tiedossa ja vähäsen lisää unta kunnes nousemme ylös jolloin aurinko jää puun taakse. Koko päivä menikin makuualustalla makoillessa, minnekkään ei ole kiire eikä mitään tarvi tehdä jos ei huvita. Tätä voisi jatkaa pitemmällekkin. 

Pestopasta aurajuustolla.

Saareen saapui muutama kalastaja heti aamusta siika tähtäimessä. Mukavia eläkeläisiä molemmat. Siikaonni aamupäivän aikana oli aika onneton joten kalastajat keskustelivat keskenään saaren toisessa päässä toisen vapojen ollessa pyynnissä meidän vieressä. Vapa taipuu ja kalastajaa ei näy missään. Kelaan ylös nätin kokoisen siian. Myöhemmin kalastaja kertoo sen olevan ennätys, en tiedä oliko se hänen ennätyksensä vai kevään ennätys. Vaaka näytti 945 grammaa painoa hopealle kalalle. 47 siika tänä keväänä. Kuulema kalastajan kaveri ei tule uskomaan saaliin painoa. Olisi maistunut minullekkin!

Kohti kotia.

Illalla kohti kotia pienen kiertolenkin tehden. Naama punainen vaikka aurinkorasvaa tuli käytettyä. Vedenpinnan ollessa aika alhaalla osa Suvisaariston kapeista kanavista vaikutti aika mielenkiintoisilta, mela hakkaa pohjaa. Illaksi takaisin ja suunnistamaan kohti bussipysäkkiä jonka aikataulu muutti melonnan melontavaellukseksi. Reilu tunti kävelyä rinkan kanssa johti parempia linjoja.

Mahtava melontareissu. Juuri sitä mitä merimelonta on, omaa rauhaa ja vapautta!